Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­a­lai­seen kes­kus­ta­mai­se­maan pit­kään kuu­lu­nut Kaup­pa­ka­dun ra­da­na­li­tuk­sen vie­res­sä si­jait­se­va kel­tai­nen kak­si­ker­rok­si­nen talo on saa­nut re­mont­ti­mie­het ym­pä­ril­leen hyö­ri­mään. Osa ta­lon al­ku­pe­räis­tä hir­si­ker­taa on pal­jas­tu­nut jou­lu­kuus­sa sa­nee­raus­työn ede­tes­sä. Moni kul­ki­ja on ohi men­nes­sään poh­ti­nut, mitä tu­tul­le, his­to­ri­al­li­sel­le la­pu­a­lai­sel­le maa­mer­kil­le mah­dol­li­ses­ti ol­laan te­ke­mäs­sä, ja kuka on asi­al­la.

Ta­lon ny­kyi­nen isän­tä on lap­suu­ten­sa ta­los­sa asu­nut tai­tei­li­ja Tee­mu Mäki. Hän ker­too lu­nas­ta­neen­sa ta­lon it­sel­leen pe­rin­nön­ja­os­sa. Hä­nen isän­sä Pent­ti Mäki kuo­li puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten ja äi­ti Ai­la Mäki jo kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten.

– Olin miet­ti­nyt jo pal­jon ai­em­min, et­tä voi­sin ot­taa tä­män ta­lon it­sel­le­ni, kun si­sa­ruk­se­ni ei­vät oi­kein näyt­tä­neet ole­van sii­tä in­nos­tu­nei­ta. Asi­as­ta oli myös äi­ti­ni kans­sa pu­het­ta. Hän toi­voi, et­tä talo säi­lyy su­vus­sa, ker­too pa­ri­kymp­pi­ses­tä saak­ka Hel­sin­gis­sä asu­nut Tee­mu Mäki.

Mäki muut­ti La­pu­al­ta heti yli­op­pi­laak­si tu­lon jäl­keen pois, mut­ta ker­too, et­tä side per­hee­seen ja ko­ti­paik­kaan on ai­na py­sy­nyt tii­vii­nä.

– Olen sään­nöl­li­ses­ti käy­nyt La­pu­al­la. Myös las­te­ni kans­sa on tul­lut käy­tyä tääl­lä usein, jo­ten side on meil­lä kai­kil­la säi­ly­nyt vah­va­na. Sik­si­kin tun­tui tär­ke­äl­tä saa­da pi­tää La­pu­an talo oma­na ja las­ten­kin tu­ki­koh­ta­na. Vaik­ka olen pää­kau­pun­gis­sa, niin tämä si­jain­ti toi­mii mi­nul­le hy­vin ja saa­vu­tet­ta­vuus on kä­te­vää. Hyp­pään vain ju­naan ja muu­ta­ma tun­ti, niin olen eri mai­se­mis­sa. Tun­nen jo nyt, et­tä tämä kah­den tu­ki­koh­dan vä­li­nen elä­mä tuo työ­hö­ni ja koko elä­mään pal­jon hy­vää.

Mäki, ku­va­tai­tei­li­ja, kir­jai­li­ja, oh­jaa­ja ja tut­ki­ja, ker­too ole­van­sa työn­te­os­sa sii­nä mie­les­sä hie­nos­sa ja hä­nel­le so­pi­vas­sa mal­lis­sa, et­tä iso osa työn­te­os­ta on­nis­tuu oi­ke­as­taan ihan mis­tä päin vain. Hy­vin sekä Hel­sin­gis­tä et­tä La­pu­al­ta. Työn va­paus on hä­nel­le kaik­ki kai­kes­sa. Vii­si­vuo­tis­kau­si Aal­to yli­o­pis­ton ku­va­tai­teen pro­fes­so­ri­na 2008-2013 oli mie­len­kiin­toi­nen ja tar­peel­li­nen mo­nel­la ta­val­la, mut­ta Mäki ker­too nyt naut­ti­van­sa eh­dot­to­mas­ti enem­män va­pau­des­ta.

– Prof­fa­na se kaik­ki hal­lin­nol­li­nen työ oli si­to­vaa ja nyt tun­tuu et­tä olen oi­ke­as­ti va­paa.

Oman ku­va­tai­teen te­ke­mi­sel­le hä­nel­le on työ­ti­la Hel­sin­gin Kaa­pe­li­teh­taal­la ja La­pu­al­la sel­lai­nen mah­dol­li­suus on ai­na ol­lut ko­ti­ta­los­sa. Nyt­kin re­mon­tin tiel­tä on tuo­tu ala­ker­ras­ta pal­jon maa­lauk­sia ylä­ker­taan ja osa ta­va­rois­ta on kon­tis­sa pi­hal­la.

– Sa­nee­rauk­sen myö­tä olen suun­ni­tel­lut ala­ker­taan isoa työ­ti­laa.

Mäen talo on 125 vuot­ta van­ha ja se on py­sy­nyt sa­mas­sa su­vus­sa koko sen his­to­ri­an ajan.

– Isoi­sä­ni Lee­vi Mäen isä Jaak­ko Mäki joko ra­ken­si tai os­ti tä­män ta­lon. Hän piti täs­sä ta­los­sa 1800-1900-lu­ku­jen tait­tee­es­sa muun mu­as­sa vaat­tu­ri­lii­ket­tä. Ta­voit­tee­na on pa­laut­taa talo enem­män sin­ne sa­dan vuo­den ta­kai­seen al­ku­pe­räi­seen tyy­liin. Näy­teik­ku­noi­ta ei lai­te­ta, mut­ta sen ajan tyy­li­set ik­ku­nat, tie­ten­kin ny­ky­a­jan tek­nii­kal­la va­rus­tet­tu­na.

Mäki naut­tii aja­tuk­ses­ta, et­tä talo ko­kee nyt täy­del­li­sen re­mon­tin. Sel­lais­ta ei ole isom­pa­na kos­kaan en­nen teh­ty­kään.

– Tar­pei­ta oli­si var­mas­ti ol­lut ai­em­min­kin mut­ta van­hem­pie­ni ei tul­lut sii­hen ryh­dyt­tyä. Eten­kin isä ajat­te­li, et­tä ei tä­hän kan­na­ta pa­nos­taa ja lait­taa ra­haa. Mut­ta toi­saal­ta, se on nyt hyvä, et­tei teh­ty­kään mi­tään suu­rem­paa esi­mer­kik­si 90-lu­vul­la. Nyt saan teh­dä asi­at ny­ky­a­jan tie­don ja ter­veel­li­sen ra­ken­ta­mi­sen me­ne­tel­mil­lä, Mäki huo­maa.

– Olen myös iloi­nen, et­tä olen löy­tä­nyt La­pu­al­ta ja lä­his­töl­tä asi­aan pe­reh­ty­nei­tä sa­nee­raa­jia, joi­den huo­maan työ on hyvä jät­tää. It­se käyn vä­lil­lä kat­so­mas­sa ete­ne­mis­tä ja te­ke­mäs­sä tar­peel­li­sia va­lin­to­ja. Jo­tain käy­tän­nön työ­tä pys­tyn it­se­kin te­ke­mään jat­kos­sa.

Kun talo on yli 100 vuot­ta van­ha, on se elä­nyt ja konk­reet­ti­ses­ti myös ”elä­nyt”.

– Ta­loa jou­dut­tiin alus­sa oi­kais­ta ja nyt ala­poh­jaa on pu­ret­tu be­to­ni­laa­tas­ta. Tar­koi­tuk­se­na on teh­dä tuu­let­tu­va ros­si­poh­ja. Kaik­ki huo­not ala­hir­ret vaih­de­taan.

Re­mon­tin ede­tes­sä on tul­lut mo­nia mie­len­kiin­toi­sia asi­oi­ta vas­taan.

– Lat­ti­an pur­ka­mi­sen yh­tey­des­sä huo­mat­tiin, et­tä it­se asi­as­sa täs­sä pai­kal­la on ol­lut ai­van en­sin pu­na­mul­tai­nen pik­ku­mök­ki. En tien­nyt sii­tä ai­em­min mi­tään.

Min­kä­läi­nen vi­sio on ta­lon tu­le­vas­ta elä­mäs­tä seu­raa­vil­le vuo­sil­le – seu­raa­val­le sa­dal­le vuo­del­le?

– Ul­ko­sei­nien väri py­syy var­maan ai­ka sa­man­kal­tai­se­na. Kar­ta­non­kel­tai­nen on hyvä ja toi­mi­va täs­sä. Si­säl­lä on pal­jas­tu­nut ko­me­aa hirt­tä ja sitä tul­laan jät­tä­mään joi­hin­kin koh­tiin. Mo­nen­lais­ta mie­tin. Lap­suu­des­sa­ni ta­los­sa oli jos­kus vuok­ra­lai­nen­kin, ai­on va­rus­taa tä­män si­ten, et­tä sel­lai­seen voi ol­la mah­dol­li­suus myös jat­kos­sa. Ti­laa täs­sä on mo­neen.

Si­sä­ti­lois­sa Mäki ai­koo luo­da si­sus­tuk­sel­li­ses­ti sel­lai­sia ele­ment­te­jä, joi­den myö­tä hän kun­ni­oit­taa äi­tin­sä muis­toa ja per­soo­nal­lis­ta ma­kua.

– Tämä talo oli si­säl­tä äi­din luo­maa ja sitä ha­lu­an vaa­lia so­pi­val­la ta­val­la.