JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hakuohjeet

Hae sivustolta-kenttään voi syöttää vapaasti hakusanoja.
Vapaassa tekstihaussa toimivat hakusanojen välissä seuraavat operaattorit (kirjoita operaattori aina ISOILLA kirjaimilla):

AND = kaikki sanat pitää esiintyä tekstissä
OR = joku sanoista pitää esiintyä tekstissä (jos hakusanojen välissä ei ole mitään operaattoria on oletusoperaattori OR)
NOT = Ensimmäinen sana esiintyy mutta jälkimmäiset eivät saa esiintyä tekstissä
? = kirjaimen tilalla merkitsee mitä tahansa merkkiä, esim. n?ki löytää noki, näki jne.
* = sanan lopussa merkitsee useampaa merkkiä, esim. auto* löytää sanat automaatti, autorata jne.
” = virkkeen tai sanaparin alussa ja lopussa hakee tarkalleen kirjoitetussa muodossa, esimerkiksi ”Matti Meikäläinen”

Haun tuloksena saat ruudulle osumien määrän sekä otsikkolistan jutuista, joissa hakusanat esiintyvät.
Napsauttamalla otsikkoa juttu ladataan sivulle. Mikäli hakutulos sisältää runsaasti juttuja, kannattaa tarkentaa hakumäärittelyä, jotta tulos saadaan suppeammaksi.
Avattuasi haluamasi jutun, pääset takaisin hakuun napsauttamalla selaimen Siirry sivu taaksepäin -painiketta.

Viikko

Kuukausi

6kk

? Viikon kysymys ?

Uutiset
7.1.2025 16.25

Kojolan ratsutalli sai uuden yrittäjän: Kerran hevoshullu, aina hevoshullu

Jouluna Nooa Perälä puki Eetu-hepallensakin poronsarvet.

Jouluna Nooa Perälä puki Eetu-hepallensakin poronsarvet.

Lee­na Hjelt
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Ko­jo­lan rat­su­tal­li sai uu­den yrit­tä­jän, kun nuo­ri­mies Nooa Pe­rä­lä us­kal­si teh­dä hul­lun­roh­ke­an hy­pyn.

Mut­ta mil­lai­nen ih­mi­nen ryh­tyy he­vo­sa­lan yrit­tä­jäk­si? No hul­lu tie­ten­kin, he­vos­hul­lu ja eh­kä vä­hän hul­lu muu­ten­kin.

He­vos­kär­pä­sen pu­re­mas­ta ei pa­ra­ne, väi­te­tään, ja väi­te tun­tuu pi­tä­vän ku­tin­sa. Sen tie­tää rat­sas­tus­kou­lu­y­rit­tä­jä Nooa Pe­rä­lä, 27, Ko­jo­lan rat­su­tal­lis­ta. Vii­me hei­nä­kuus­sa hän teki jät­ti­hy­pyn hy­vä­palk­kai­ses­ta mark­ki­noin­ti­pääl­li­kön teh­tä­väs­tä Sei­nä­jo­el­ta rat­sas­tus­kou­lu­y­rit­tä­jäk­si La­pu­al­le.

Pe­rä­läl­lä ei ol­lut mi­tään har­ha­ku­vi­tel­maa sii­tä, mi­hin loik­ka­si. Lei­pä ei tule pöy­tään hel­pol­la. Työ­tä on teh­tä­vä liki vuo­rot­ta, va­paa­päi­vit­tä ja lo­mit­ta ja mel­kein sai­ras­ta­mat­ta­kin, ke­sä­hel­teel­lä ja tal­ven ko­vim­mil­la pak­ka­sil­la, kaa­to- ja rän­tä­sa­tees­sa ja sil­loin­kin, kun maa on kop­pu­rai­ses­sa jääs­sä tai pol­ven­kor­kui­ses­sa ra­vas­sa. Työ­ka­ve­rei­na ovat he­vo­set, jois­ta on iso vas­tuu ja huo­li sen­mu­kai­nen.

– Eräs asi­a­kas ky­syi ker­ran, pal­jon­ko mi­nul­le tu­lee as­ke­lia päi­väs­sä. No, noin 40 000, Pe­rä­lä nau­raa.

– Vah­va in­to­hi­mo kan­taa syk­syn ja tal­ven yli.

Sii­nä­pä hyvä hom­ma jol­le­kin, Pe­rä­lä muis­taa tuu­man­neen­sa näh­neen­sä il­moi­tuk­sen, jos­sa Ko­jo­lan tal­lil­le ha­et­tiin yrit­tä­jää.

Hän oli ai­na tien­nyt ryh­ty­vän­sä hom­maan jos­sain vai­hees­sa, mut­ta mie­les­tään nyt ol­tiin lii­an ai­kai­ses­sa. En­sim­mäi­ses­tä, hy­vin vi­at­to­mas­ta tie­dus­te­lus­ta jäi kes­kus­te­lu niin sa­no­tus­ti pääl­le edel­li­sen yrit­tä­jän kans­sa.

– Ja yh­täk­kiä al­koi näyt­tä­mään, et­tä olen­kin to­sis­saan, Pe­rä­lä muis­te­lee hu­vit­tu­nee­na.

– Oli­sin ha­lun­nut kou­lut­tau­tua pi­dem­mäl­le, mut­ta tar­tuin ti­lai­suu­teen vä­hän hul­lun roh­ke­as­ti.

Eh­kä kou­lut­tau­tu­mi­sen ai­ka on vuo­ros­sa nyt, kun on he­vo­sia, joil­la suo­rit­taa vaa­dit­ta­vat teh­tä­vät.

Yrit­tä­jyys on Pe­rä­län su­vus­sa ve­ris­sä. Jo Noo­an iso­van­hem­mat pi­ti­vät La­pu­al­la Ar­ke­sa-ni­mis­tä yri­tys­tä, joka myi ja huol­si om­pe­lu­ko­nei­ta.

Pe­rä­lä löy­tyy tal­lin va­rus­te­huo­nees­ta luu­ta kä­des­sään. Lat­ti­an liat ja pö­lyt saa­vat kyy­tiä. Nuo­ri­mies on sel­ke­äs­ti tark­ka siis­tey­des­tä.

– Ar­va­sin, et­tä tu­let juu­ri kun olen tääl­lä pii­los­sa, hän tuu­maa ja saat­taa te­ke­män­sä hom­man lop­puun.

Hä­nen aa­mun­sa on al­ka­nut tis­mal­leen sa­moin kuin kaik­ki muut­kin vii­kon­päi­vien aa­mut. Puo­li kah­dek­sal­ta hän on tul­lut ruok­ki­maan he­vo­set, pu­ke­maan ne ja lait­ta­maan ulos. Puo­len­päi­vän jäl­keen hän eh­tii pi­tää muu­ta­man tun­nin va­paan, kun­nes tu­lee jäl­leen kol­mek­si pi­tä­mään rat­sas­tus­tun­te­ja. Työ­päi­vä jat­kuu kym­me­neen saak­ka.

– Pe­ri­aat­tees­sa per­jan­tai on vii­kon ai­noa va­paa­päi­vä­ni, mut­ta he­vo­set on hoi­det­ta­va ja tal­li sii­vot­ta­va sil­loin­kin.

Käy­tän­nös­sä siis per­jan­tai­na va­paa­päi­vän saa­vat vain he­vo­set.

Ka­ve­rit ovat lä­hes re­pi­neet pik­ku­po­ni Re­dil­tä (PR-Red Hot Chil­li Pep­per) loi­men ir­ti ja poni nö­köt­tää vä­hän no­lon nä­köi­se­nä ison tar­han pe­rim­mäi­ses­sä nur­kas­sa. Pe­rä­lä ei täy­sin os­ta väi­tet­tä, et­tä syy oli­si yk­sin ka­ve­rien.

– Kyl­lä se osaa it­se­kin ai­ka te­hok­kaas­ti hi­vut­tau­tua loi­mes­ta eroon.

Loi­mi roik­kuu kui­ten­kin sen ver­ran pa­hoin, et­tä Pe­rä­lä kah­laa läpi lu­men kor­jaa­maan sen en­nal­leen. Iso­ko­koi­sel­le mie­hel­le vii­kon­lo­pun ai­ka­na sa­ta­nut lu­mi­mää­rä on vie­lä ke­vyt kul­jet­ta­va.

Nooa Pe­rä­lä voi nyt puo­len vuo­den ko­ke­muk­sel­la iloi­se­na to­de­ta, et­tä hom­ma on läh­te­nyt hy­vin käyn­tiin. Hän ei ha­lua sa­noa, et­tä yl­lät­tä­vän hy­vin, mut­ta pa­rem­min kui­ten­kin kuin us­kal­si odot­taa.

– Lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­maa hi­ot­tiin ja vii­lat­tiin ja kat­sot­tiin, mi­ten käy. Lop­pu­tu­le­ma oli, et­tä saa toi­mi­maan, mut­ta...

Pe­rä­lä tar­koit­taa, et­tä ris­ke­jä­kin oli. Täl­lä het­kel­lä näyt­tää, et­tä ne kan­nat­ti ot­taa.

Rat­sas­tus­kou­lus­sa on tun­te­ja al­keis­ryh­mis­tä ylös­päin ai­na niin sa­not­tuun help­po B-ta­soon saak­ka.

Asi­ak­kaat tu­le­vat pää­a­si­as­sa La­pu­al­ta, kau­im­mat Vaa­sas­ta ja Ja­las­jär­vel­tä saak­ka. Par­hail­laan Pe­rä­lä suun­nit­te­lee jos­kus lap­se­na rat­sas­ta­neil­le ai­kui­sil­le ta­kai­sin sa­tu­laan -ryh­mää.

Alus­sa haas­ta­vin­ta oli löy­tää rat­sas­tus­kou­lus­sa toi­mi­vat, luo­tet­ta­vat, osaa­vat, kil­tit he­vo­set, jot­ka ovat kool­taan­kin so­pi­via. Se oli haas­ta­vaa sik­si­kin, et­tei Pe­rä­läl­lä it­sel­lään­kään ol­lut ko­ke­mus­ta he­vo­sen omis­ta­mi­ses­ta, hoi­to- ja yl­lä­pi­to­he­vo­sis­ta kyl­lä­kin.

– Al­kuun tuli muu­ta­ma hu­ti­os­tos­kin. Yk­si ta­paus ha­lu­si lii­kaa vain ol­la. Niil­le löy­tyi kui­ten­kin edel­leen hy­vät ko­dit. Lo­pul­ta Fa­ce­book-ryh­män kaut­ta löy­sin ta­hon, jon­ka kaut­ta olen löy­tä­nyt hy­vät he­vo­set.

Nyt he­vo­sia on yh­dek­sän. Niis­tä kak­si on suo­men­he­vo­sia, po­ne­ja on kol­me ja puo­li­ve­ri­siä nel­jä. Mui­den omis­ta­mia he­vo­sia tal­lil­la on täy­si­hoi­dos­sa kuu­si.

Ko­jo­lan tal­lis­sa­kin oli jou­lu­nai­kaan tal­li­tont­tu­ja. Pe­rä­län mu­kaan nii­tä ovat aut­ta­vai­set tal­li­ty­töt, jot­ka juok­se­vat esi­mer­kik­si ta­lu­tus­tun­neil­la he­vo­sen vie­rel­lä aloit­te­le­van rat­su­kon apu­na ja tu­ke­na.

– Olen lu­van­nut heil­le pork­ka­nan eli oman hoi­to­he­vo­sen. Näin hom­ma toi­mi myös mi­nun lap­suu­des­sa­ni.

He­vo­sen­huu­rui­sek­si hä­nen lap­suu­ten­sa muut­tui jo kuu­si­vuo­ti­aa­na.

– Läh­din iso­sis­kon mu­kaan tal­lil­le, kun ei muu­ta­kaan te­ke­mis­tä ol­lut.

En­sin hän vain si­lit­ti ja har­ja­si, mut­ta ai­ka pian roh­ke­ni sel­kään. Koh­ta jo pyö­ri­tet­tiin rat­sas­tus­kou­lua ko­ti­pi­hal­la, he­vo­si­na pyö­rät.

Vaik­ka Pe­rä­lä pyö­rit­tää yri­tys­tään yk­sin, avut­ta hän ei suin­kaan jää. Niin sa­no­tuil­ta yk­si­tyis­he­vos­ten omis­ta­jil­ta eli ”yk­sä­reil­tä” hän saa apua tar­vi­tes­saan, sa­moin sis­koil­taan, jot­ka myös ovat he­vo­sih­mi­siä, sekä työs­sä­op­pi­ja Nee­al­ta.

– Ym­mär­rän toki sen, et­tä yk­sin en täs­sä jak­sa 30:a vuot­ta. Haa­vee­ni on, et­tä jos­kus voi­sin ot­taa tän­ne ko­ko­ai­kai­sen työn­te­ki­jän.

? Viikon kysymys ?

? Viikon kysymys ?