Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Jouluna Nooa Perälä puki Eetu-hepallensakin poronsarvet.
Leena Hjelt
@lapuansanomat.fi
Kojolan ratsutalli sai uuden yrittäjän, kun nuorimies Nooa Perälä uskalsi tehdä hullunrohkean hypyn.
Mutta millainen ihminen ryhtyy hevosalan yrittäjäksi? No hullu tietenkin, hevoshullu ja ehkä vähän hullu muutenkin.
Hevoskärpäsen puremasta ei parane, väitetään, ja väite tuntuu pitävän kutinsa. Sen tietää ratsastuskouluyrittäjä Nooa Perälä, 27, Kojolan ratsutallista. Viime heinäkuussa hän teki jättihypyn hyväpalkkaisesta markkinointipäällikön tehtävästä Seinäjoelta ratsastuskouluyrittäjäksi Lapualle.
Perälällä ei ollut mitään harhakuvitelmaa siitä, mihin loikkasi. Leipä ei tule pöytään helpolla. Työtä on tehtävä liki vuorotta, vapaapäivittä ja lomitta ja melkein sairastamattakin, kesähelteellä ja talven kovimmilla pakkasilla, kaato- ja räntäsateessa ja silloinkin, kun maa on koppuraisessa jäässä tai polvenkorkuisessa ravassa. Työkavereina ovat hevoset, joista on iso vastuu ja huoli senmukainen.
– Eräs asiakas kysyi kerran, paljonko minulle tulee askelia päivässä. No, noin 40 000, Perälä nauraa.
– Vahva intohimo kantaa syksyn ja talven yli.
Siinäpä hyvä homma jollekin, Perälä muistaa tuumanneensa nähneensä ilmoituksen, jossa Kojolan tallille haettiin yrittäjää.
Hän oli aina tiennyt ryhtyvänsä hommaan jossain vaiheessa, mutta mielestään nyt oltiin liian aikaisessa. Ensimmäisestä, hyvin viattomasta tiedustelusta jäi keskustelu niin sanotusti päälle edellisen yrittäjän kanssa.
– Ja yhtäkkiä alkoi näyttämään, että olenkin tosissaan, Perälä muistelee huvittuneena.
– Olisin halunnut kouluttautua pidemmälle, mutta tartuin tilaisuuteen vähän hullun rohkeasti.
Ehkä kouluttautumisen aika on vuorossa nyt, kun on hevosia, joilla suorittaa vaadittavat tehtävät.
Yrittäjyys on Perälän suvussa verissä. Jo Nooan isovanhemmat pitivät Lapualla Arkesa-nimistä yritystä, joka myi ja huolsi ompelukoneita.
Perälä löytyy tallin varustehuoneesta luuta kädessään. Lattian liat ja pölyt saavat kyytiä. Nuorimies on selkeästi tarkka siisteydestä.
– Arvasin, että tulet juuri kun olen täällä piilossa, hän tuumaa ja saattaa tekemänsä homman loppuun.
Hänen aamunsa on alkanut tismalleen samoin kuin kaikki muutkin viikonpäivien aamut. Puoli kahdeksalta hän on tullut ruokkimaan hevoset, pukemaan ne ja laittamaan ulos. Puolenpäivän jälkeen hän ehtii pitää muutaman tunnin vapaan, kunnes tulee jälleen kolmeksi pitämään ratsastustunteja. Työpäivä jatkuu kymmeneen saakka.
– Periaatteessa perjantai on viikon ainoa vapaapäiväni, mutta hevoset on hoidettava ja talli siivottava silloinkin.
Käytännössä siis perjantaina vapaapäivän saavat vain hevoset.
Kaverit ovat lähes repineet pikkuponi Rediltä (PR-Red Hot Chilli Pepper) loimen irti ja poni nököttää vähän nolon näköisenä ison tarhan perimmäisessä nurkassa. Perälä ei täysin osta väitettä, että syy olisi yksin kaverien.
– Kyllä se osaa itsekin aika tehokkaasti hivuttautua loimesta eroon.
Loimi roikkuu kuitenkin sen verran pahoin, että Perälä kahlaa läpi lumen korjaamaan sen ennalleen. Isokokoiselle miehelle viikonlopun aikana satanut lumimäärä on vielä kevyt kuljettava.
Nooa Perälä voi nyt puolen vuoden kokemuksella iloisena todeta, että homma on lähtenyt hyvin käyntiin. Hän ei halua sanoa, että yllättävän hyvin, mutta paremmin kuitenkin kuin uskalsi odottaa.
– Liiketoimintasuunnitelmaa hiottiin ja viilattiin ja katsottiin, miten käy. Lopputulema oli, että saa toimimaan, mutta...
Perälä tarkoittaa, että riskejäkin oli. Tällä hetkellä näyttää, että ne kannatti ottaa.
Ratsastuskoulussa on tunteja alkeisryhmistä ylöspäin aina niin sanottuun helppo B-tasoon saakka.
Asiakkaat tulevat pääasiassa Lapualta, kauimmat Vaasasta ja Jalasjärveltä saakka. Parhaillaan Perälä suunnittelee joskus lapsena ratsastaneille aikuisille takaisin satulaan -ryhmää.
Alussa haastavinta oli löytää ratsastuskoulussa toimivat, luotettavat, osaavat, kiltit hevoset, jotka ovat kooltaankin sopivia. Se oli haastavaa siksikin, ettei Perälällä itselläänkään ollut kokemusta hevosen omistamisesta, hoito- ja ylläpitohevosista kylläkin.
– Alkuun tuli muutama hutiostoskin. Yksi tapaus halusi liikaa vain olla. Niille löytyi kuitenkin edelleen hyvät kodit. Lopulta Facebook-ryhmän kautta löysin tahon, jonka kautta olen löytänyt hyvät hevoset.
Nyt hevosia on yhdeksän. Niistä kaksi on suomenhevosia, poneja on kolme ja puoliverisiä neljä. Muiden omistamia hevosia tallilla on täysihoidossa kuusi.
Kojolan tallissakin oli joulunaikaan tallitonttuja. Perälän mukaan niitä ovat auttavaiset tallitytöt, jotka juoksevat esimerkiksi talutustunneilla hevosen vierellä aloittelevan ratsukon apuna ja tukena.
– Olen luvannut heille porkkanan eli oman hoitohevosen. Näin homma toimi myös minun lapsuudessani.
Hevosenhuuruiseksi hänen lapsuutensa muuttui jo kuusivuotiaana.
– Lähdin isosiskon mukaan tallille, kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Ensin hän vain silitti ja harjasi, mutta aika pian rohkeni selkään. Kohta jo pyöritettiin ratsastuskoulua kotipihalla, hevosina pyörät.
Vaikka Perälä pyörittää yritystään yksin, avutta hän ei suinkaan jää. Niin sanotuilta yksityishevosten omistajilta eli ”yksäreiltä” hän saa apua tarvitessaan, samoin siskoiltaan, jotka myös ovat hevosihmisiä, sekä työssäoppija Neealta.
– Ymmärrän toki sen, että yksin en tässä jaksa 30:a vuotta. Haaveeni on, että joskus voisin ottaa tänne kokoaikaisen työntekijän.
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?