Nuut­ti Rin­ne
har­joit­te­li­ja@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Vaik­ka La­pu­an­tiel­tä kat­sot­tu­na Wan­han Mar­kin ti­luk­set näyt­tä­vät nor­maa­lil­ta maa­ti­lal­ta, pu­nai­nen poh­ja­lais­ta­lo ja lu­kui­sat tal­li­ra­ken­nuk­set kät­ke­vät si­sään­sä yh­den Ete­lä-Poh­jan­maan mo­ni­puo­li­sim­mis­ta tu­ris­ti­koh­teis­ta.

Ylis­ta­ros­sa si­jait­se­van Wan­han Mar­kin alu­een ta­ri­na al­kaa me­tal­li­net­si­jöi­den löy­dös­ten mu­kaan jo 1600-lu­vul­ta, mut­ta pää­ra­ken­nus on kui­ten­kin ra­ken­net­tu vas­ta pa­ri­sen sa­taa vuot­ta myö­hem­min. Alue al­koi ke­hit­tyä ny­kyi­seen muo­toon­sa, kun kak­si Es­pan­jas­sa ra­kas­tu­nut­ta tai­tei­li­jaa muut­ti sin­ne vuo­si­tu­han­teen vaih­tees­sa ai­ko­en kun­nos­taa sen tai­tei­li­ja­ko­dik­si.

– Ker­rok­set oli­vat ro­mah­ta­neet ja kun­nos­tuk­ses­sa oli val­ta­va työ. On­nek­si ol­tiin sil­loin nuo­rem­pia, nau­rah­taa Heik­ki Laak­so­nen, joka muut­ti Wan­haan Mark­kiin vai­mon­sa Lii­sa-Cris­tii­na Laak­so­sen kans­sa.

Tai­tei­li­ja­ko­dis­sa esil­lä ol­leet tai­de­te­ok­set te­ki­vät Wan­han Mar­kin lä­hi­a­lu­eel­la mel­ko tun­ne­tuk­si, ja van­hem­pi asi­a­kas­kun­ta tu­lee edel­leen sin­ne sitä kat­so­maan.

Val­ta­kun­nal­li­seen tie­toi­suu­teen sen kui­ten­kin vei eläin­ten van­hain­ko­din pe­rus­ta­mi­nen. Laak­so­set ot­ta­vat van­ho­ja, lo­pe­tu­su­han alai­sia tai muu­ten ko­dit­to­mak­si pää­ty­viä eläi­miä hoi­det­ta­vak­si. Ne liik­ku­vat alu­eel­la poik­keuk­sel­li­sen va­paas­ti elä­en omia elä­mi­ään. Vie­rai­li­jat myös saa­vat kos­ket­taa sekä ruok­kia nii­tä.

– Tämä on oi­ke­as­taan vie­lä­kin ai­nut täl­lai­sel­la ta­val­la toi­mi­va eläin­ten van­hain­ko­ti, to­te­aa Laak­so­nen.

– Sil­loin kun aloi­tet­tiin, ei ol­lut mi­tään in­ter­ne­tiä tai so­si­aa­lis­ta me­di­aa. Kä­vi­jä­mää­rät li­sään­tyi­vät, kos­ka tar­jo­sim­me vie­rail­le hy­vän ko­ke­muk­sen, jos­ta he ker­toi­vat eteen­päin.

Toi­min­ta on jat­ku­nut sa­mal­la asen­teel­la alus­ta läh­tien, ja se on tuot­ta­nut tu­los­ta. Ke­sä­kuus­sa kä­vi­jät ovat lä­hin­nä lä­hi­a­lu­eil­ta: eräät­kin la­pu­a­lai­set ovat ker­to­neet käy­vän­sä vii­si ker­taa ke­säs­sä. Hei­nä­kuun lo­ma­kau­te­na koko Suo­mes­ta tu­lee vä­keä tu­tus­tu­maan alu­ee­seen.

Laak­so­sen mu­kaan ti­las­ta te­kee hie­non 1800-lu­vun es­te­tiik­ka, joka ei tun­nu mu­se­o­mai­sel­ta, vaan elä­väl­tä asuin­pai­kal­ta. Las­ten ko­ke­muk­seen vai­kut­taa kui­ten­kin eni­ten lä­hei­syyt­tä an­ta­vat eläi­met.

– Eräs per­heen isä ker­toi ol­leen­sa ke­säl­lä las­ten­sa kans­sa kier­tä­mäs­sä usei­ta Suo­men ja Ruot­sin­kin eläin­tar­ho­ja, jois­sa on tie­ten­kin pal­jon isom­pia ja hur­jem­pia eläi­miä kuin tääl­lä, Laak­so­nen muis­te­lee.

– Wan­ha Mark­ki oli kui­ten­kin las­ten suo­sik­ki­paik­ka, sil­lä tääl­lä Ant­ti-kis­sa tuli sy­liin.

Vuo­sien var­rel­la Wan­han Mar­kin toi­min­ta on vain jat­ka­nut laa­jen­tu­mis­taan, kun isän­tä­pa­rin eri­lai­set kiin­nos­tuk­sen koh­teet ja yri­ty­si­de­at on he­rä­tet­ty eloon sin­nik­kyy­den sekä luo­mi­sen ilon mo­ti­voi­ma­na. Pää­ra­ken­nuk­ses­sa toi­mi­vat ny­ky­ään ke­sä­kah­vi­la, le­lu­myy­mä­lä ja muo­ti­ta­lo. Pi­hal­ta löy­tyy li­säk­si muun mu­as­sa van­haan pui­mu­riin ra­ken­net­tu jää­te­lö­ki­os­ki sekä len­to­ko­ne.

25 vuo­den työn jäl­keen Laak­so­set ovat kui­ten­kin jo seit­se­mis­sä­kym­me­nis­sä, ja voi­mat laa­jan mo­ni­toi­mi­a­lu­een yl­lä­pi­tä­mi­seen al­ka­vat vä­he­tä. Vaik­ka os­to­tar­jouk­si­a­kin Wan­has­ta Mar­kis­ta oli tul­lut, he toi­voi­vat ti­lus­ten pe­riy­ty­mis­tä Lii­sa-Cris­tii­na Laak­so­sen van­him­mal­le lap­sel­le Timo Pii­pol­le ja hä­nen vai­mol­leen Suvi Pii­pol­le.

– Vii­me vuon­na Lii­sa soit­ti mi­nul­le ja ker­toi ha­lu­a­van­sa to­del­la pal­jon, et­tä me jat­kai­sim­me Wan­han Mar­kin pi­tä­mis­tä. Ky­syin Ti­mon mie­li­pi­det­tä ja hän sa­noi, et­tä jat­ke­taan, Suvi Piip­po ker­too.

– Sit­ten alet­tiin miet­ti­mään, et­tä mi­ten elä­mä ra­ken­ne­taan tä­män ym­pä­ril­le.

Suvi Piip­po päät­ti lo­pet­taa työn­sä sai­raan­hoi­ta­ja­na, ja Timo Piip­po sai pe­las­tus­lai­tok­sel­ta mah­dol­li­suu­den vä­hen­tää työ­tun­te­jaan pa­lo­mie­he­nä.

Tämä kesä on en­sim­mäi­nen Piip­po­jen joh­ta­ma se­son­ki­kau­si. Töi­tä uu­del­la omis­ta­ja­pa­ril­la on pal­jon. Suvi Piip­po on vas­tuus­sa pää­ra­ken­nuk­sen myy­mä­löis­tä ja kah­vi­las­ta, ja ul­ko­ti­la sekä sen eläi­met ovat Timo Pii­pon hoi­det­ta­va­na.

– Tänä aa­mu­na on pi­tä­nyt jo ruok­kia ja hoi­taa eläi­met sekä ava­ta yk­si vie­mä­ri­kin, hän lu­et­te­lee.

Pii­pot ei­vät on­nek­si ole työ­mää­rän kans­sa yk­sin. Hei­dän tyt­tä­ren­sä Ii­da ja Nel­la Piip­po ovat ke­sä­töis­sä Wan­hal­la Mar­kil­la, suu­ril­ta osin pää­ra­ken­nuk­sen myy­mä­löis­sä ja kah­vi­las­sa. Hei­dän par­haat ka­ve­rin­sa ovat myös tul­leet sin­ne ke­säk­si mui­den ke­sä­työ­läis­ten ohel­la. Li­säk­si eläin­pi­hal­la on töis­sä har­joit­te­li­joi­ta, jot­ka ovat useim­mi­ten eläin­hoi­ta­ja- tai maa­ta­lou­so­pis­ke­li­joi­ta. Siel­lä on eläi­miä hoi­ta­mas­sa myös oman par­haan ys­tä­vän­sä kans­sa per­heen nuo­rin ty­tär Vil­ma Piip­po.

– Al­le kym­me­nel­lä työn­te­ki­jäl­lä täs­tä hom­mas­ta ei sel­viä, Pii­pot tuu­mi­vat.

Vaik­ka uu­den yrit­tä­jä­pa­rin ar­ki on muut­tu­nut täy­sin Wan­han Mar­kin pe­ri­mi­sen myö­tä, työ­teh­tä­viin on ol­lut yl­lät­tä­vän help­po so­peu­tua.

– Ti­mon kans­sa vie­tet­ty­jen 20 vuo­den jäl­keen olen oi­ke­as­taan jo tu­tus­tu­nut työ­hön, kun anop­pi on opas­ta­nut ti­luk­sil­la. On tun­tu­nut luon­nol­li­sel­ta aloit­taa työn­te­ko, Suvi Piip­po ker­too.

– Se hel­pot­taa, kun kaik­ki oi­ke­as­taan on jo tääl­lä. Yri­tyk­sen tyh­jäs­tä aloit­ta­mi­nen on to­del­la vai­ke­aa, Timo Piip­po tuu­mii.

Vai­ke­aa on ol­lut sil­ti tot­tua yri­tys­toi­min­taan kuu­lu­vaan epä­va­kaa­seen ta­lou­teen.

– Toi­min­ta on erit­täin kau­si­luon­tois­ta. Ke­sä­kuu­kau­sien tuo­toil­la pi­tää saa­da pi­det­tyä huol­ta eläi­mis­tä tal­ven­kin yli, Pii­pot ker­to­vat.

– Se tuo stres­siä, mut­ta toi­saal­ta sel­lais­ta se yri­ty­se­lä­mä on.

Timo Pii­pon mie­les­tä Wan­ha Mark­ki on niin vie­hät­tä­vä, kos­ka ei ole suun­ni­tel­mal­li­ses­ti ra­ken­net­tu. Alue on enem­män­kin ke­hit­ty­nyt ajan myö­tä ja näin ol­len suun­tau­tu­nut nii­hin tär­kem­piin asi­oi­hin. Ke­hi­tys ei tule myös­kään py­säh­ty­mään Laak­sos­ten elä­köi­ty­mi­seen.

– Lii­sa ja Heik­ki ovat pa­nos­ta­neet pal­jon ke­sä­kau­teen, mut­ta muut­kin vuo­de­na­jat ovat kau­nii­ta tääl­lä. Ajat­te­lim­me pi­tää elo-syys­kuun ajan paik­kaa au­ki vii­kon­lop­pui­sin. Li­säk­si tal­vel­la ha­lu­ai­sim­me jär­jes­tää tal­vi­rie­ho­ja, jois­sa on oh­jel­mas­sa ai­na­kin pulk­ka­mä­kiä ja po­ni­a­je­lua, Piip­po lu­et­te­lee ide­oi­ta alu­een tu­le­vai­suu­des­ta.

– Tär­kein­tä on se, et­tä saa­daan eri ta­voil­la asi­ak­kail­ta tie­toa sii­tä, mi­hin mei­dän kan­nat­tai­si pa­nos­taa.

Laak­so­set tu­le­vat vie­lä myös ole­maan Wan­han Mar­kin toi­min­nas­sa mu­ka­na, esi­mer­kik­si opet­ta­mas­sa vie­lä uu­deh­ko­ja yrit­tä­jiä tai ihan vain olei­le­maan. Yli­pää­tään tai­tei­li­ja­pa­ri ei pys­ty vain le­pää­mään laa­ke­reil­laan nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan pi­tui­sen yri­ty­su­ran jäl­keen­kään.

– Kun on koko ikän­sä teh­nyt jo­tain, niin ei sitä osaa enää vain py­syä pai­koil­laan, Heik­ki Laak­so­nen nau­rah­taa.

– Tai­de on edel­leen tär­ke­ää mi­nul­le ja Lii­sal­le, ja nyt meil­lä on va­paus teh­dä sitä, mikä tun­tuu hy­väl­tä.