Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Lak­ko­viik­ko käyn­nis­tyi, val­ti­on la­kot laa­je­ne­vat, lak­ko­pom­mi sul­kee kaup­po­ja, työ­rii­das­sa ei so­pua... Tätä vii­me ai­ko­jen il­mi­öi­den lis­taa voi­si jat­kaa vaik­ka mi­ten pit­käk­si. Maa­il­man on­nel­li­sin kan­sa lak­koi­lee.

Vap­pu­na juh­lim­me työn ja myös suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan saa­vu­tuk­sia, mut­ta tun­nel­ma on kaik­kea muu­ta kuin huo­le­ton. Hä­tä­kes­kus­lai­tos lak­koi­lee, po­lii­si on ju­lis­ta­nut tu­ki­toi­mia, ja jopa il­ma­tie­teen­lai­tos sul­kee sää­pal­ve­li­mi­aan. Pe­rus­toi­min­tom­me ovat kuin van­ha verk­ko, jon­ka sol­mut ovat pet­tä­mäi­sil­lään.

Maa­il­man on­nel­li­sim­man kan­san tit­te­li on al­ka­nut mais­tua on­tol­ta. On­nel­li­suut­ta mi­ta­taan tur­val­li­suu­del­la, kou­lu­tuk­sel­la, luot­ta­muk­sel­la yh­teis­kun­taan. Mut­ta en­tä kun luot­ta­mus na­ti­see? Kun yh­teis­kun­ta ei enää toi­mi il­man työ­tais­te­lui­ta? Yhä use­am­pi ko­kee, et­tä hä­nen ää­nen­sä ei kuu­lu muu­ten kuin py­säyt­tä­mäl­lä jo­tain, joka kos­kee kaik­kia. Tun­tuu sil­tä, et­tä olem­me siir­ty­neet ra­ken­ta­mi­ses­ta pro­tes­toin­tiin, neu­vot­te­le­mi­ses­ta vaa­ti­mi­seen, kes­kus­te­lus­ta kil­pa­huu­toon.

Mi­ten on­nel­li­nen kan­sa voi ol­la näin tyy­ty­mä­tön? Eh­kä osa vas­taus­ta pii­lee sii­nä, et­tä olem­me tot­tu­neet pi­tä­mään jär­jes­tys­tä it­ses­tään­sel­vyy­te­nä. Et­tä am­bu­lans­si tu­lee, kun soi­te­taan, po­lii­si tur­vaa, kun pe­lot­taa, ja sää­en­nus­te ker­too, on­ko huo­men­na pou­ta. Kun näi­tä pe­rus­tuk­sia ra­vis­tel­laan, ha­vah­du­taan, kuin­ka ohut­ta on va­kaus ja kuin­ka pal­jon meil­lä sil­ti oi­ke­as­ti on.

Vap­pu on muis­tu­tus työn mer­ki­tyk­ses­tä, mut­ta tänä vuon­na myös ky­sy­mys sii­tä, mitä olem­me val­mii­ta te­ke­mään yh­teis­kun­nan kan­ta­mi­sek­si, ei vain omien etu­jem­me puo­lus­ta­mi­sek­si.

La­pu­al­ta kat­sot­tu­na maa­il­ma näyt­tää edel­leen sil­tä, et­tä re­hel­li­nen työ ja tois­ten tu­ke­mi­nen ovat pe­ru­sar­vo­ja, jot­ka kan­nat­te­le­vat vai­kei­na­kin ai­koi­na. Se on pe­rin­tö, jos­ta on syy­tä pi­tää kiin­ni, myös sil­loin kun omat vaa­ti­muk­set tun­tu­vat polt­ta­vim­mil­ta.

Rai­kas­ta ja aja­tuk­sia he­rät­tä­vää vap­pua!