Pat­ruu­na­gal­le­ri­an Mie­len­mai­se­mia -näyt­te­lys­sä on esil­lä gra­fiik­kaa ja ke­ra­miik­kaa Graa­fos-ryh­mäl­tä, jo­hon kuu­luu 13 ete­lä­poh­ja­lais­ta tai­tei­li­jaa. Näyt­te­lyn gra­fii­kan työt on to­teu­tet­tu mo­nel­la eri gra­fii­kan me­ne­tel­mäl­lä. Ke­ra­miik­ka­työt on val­mis­tet­tu sa­vi­poh­jai­sis­ta raa­ka-ai­neis­ta ja jat­ko­kä­si­tel­ty polt­top­ro­ses­seis­sa.

– Tai­teen te­ke­mi­nen an­taa ti­lai­suuk­sia mo­nen­lai­seen luo­vaan ajat­te­luun ja on­gel­man­rat­kai­suun. Het­kiä, jol­loin vi­si­oin­nil­la ei ole ra­jo­ja. Tai­de voi ol­la toi­sil­le tapa hah­mot­taa maa­il­maa, asi­oi­ta ja aja­tuk­sia, toi­sil­le taas haus­kin­ta on eri­lais­ten tek­nii­koi­den ko­kei­lu. Mo­nel­le meis­tä tai­teen har­ras­ta­mi­nen on ol­lut elä­mäs­sä mu­ka­na lap­suu­des­ta läh­tien ja kai­ken­lais­ten tek­nii­koi­den ko­kei­lu kiin­nos­taa. Mm. gel­li­pai­nan­ta on juu­ri nyt in­nos­tuk­sen koh­tee­na, Graa­fos-ryh­män jä­se­net ker­to­vat aja­tuk­si­aan näyt­te­lyn ri­pus­tus­vai­hees­sa.

Näyt­te­lys­sä ovat mu­ka­na tai­tei­li­jat Rit­va Aal­to­nen, An­ni­na En­lund, Ruut Ha­lo­nen, Ai­ri Ken­ta­la, He­le­na Kät­kä­na­ho, Jo­sii­na Lam­pi­mä­ki, Kris­tii­na Lo­hi­luo­ma, Pirk­ko Oga­wa, Es­ko Pa­ju­la, Kai­ja Por­ko­la, Ei­ja Pöy­ry, Heli Rin­ta­mä­ki ja Sei­ja Saa­ri.

Graa­fos-ryh­män Mie­len­mai­se­mia-näyt­te­ly Pat­ruu­na­gal­le­ri­as­sa 13.1. saak­ka.

Poh­jan­maan va­lo­ku­va­kes­kuk­ses­sa on me­neil­lään, myös 13.1. as­ti, Lin­da Va­ro­man va­lo­ku­va­näyt­te­ly Nor­maa­li­ko­koi­nen sy­dän. Va­ro­ma on Lo­vii­sas­sa asu­va ku­va­jour­na­lis­ti, va­lo­ku­vaa­ja ja va­lo­ku­va­tai­tei­li­ja. Hän on opis­kel­lut va­lo­ku­vaus­ta Yr­kes­högs­ko­lan No­vi­as­sa 2007-2011 ja val­mis­tu­nut tai­teen mais­te­rik­si Glas­gow School of Ar­tis­ta 2014.

– Isä­ni me­neh­tyi äkil­li­ses­ti mar­ras­kuus­sa 2020. Näyt­te­lyn nimi viit­taa van­haan, isä­ni keuh­ko­jen rönt­gen­ku­vien lau­sun­toon, jos­sa to­de­taan hä­nen sy­dä­men­sä ole­van nor­maa­li­ko­koi­nen. Ter­mi kiin­nit­ti huo­mi­o­ni ja to­den­si oman mie­li­ku­va­ni isäs­tä; isä ei ol­lut eri­tyi­sen suu­ri­sy­dä­mi­nen. Hän oli ta­val­li­nen ih­mi­nen, jon­ka pää­tök­sen­te­koa oh­ja­si­vat län­si­mai­nen mo­raa­li­kä­si­tys sekä sub­jek­tii­vi­set int­res­sit, ei niin­kään lä­him­mäi­sen­rak­kaus, va­lo­ku­vaa­ja Lin­da Va­ro­ma ker­too avoi­mes­ti isäs­tään ja isä-suh­tees­taan.

– Elä­män­sä vii­mei­si­nä vuo­si­na hän oli iso osa per­hee­ni ja las­te­ni elä­mää ja hän koki var­mas­ti las­ten­las­ten­sa kaut­ta osal­taan paik­kaa­van­sa me­ne­tet­tyä ai­kaa, Va­ro­man jat­kaa.

Hä­nen näyt­te­lyn­sä tar­kas­te­lee isyyt­tä kah­des­ta kul­mas­ta, toi­saal­ta isän äkil­lis­tä pois­me­noa seu­ran­nut­ta häm­men­nys­tä esi­nei­den ja tyh­jik­si jää­nei­den ti­lo­jen kaut­ta, toi­saal­ta hä­nen omien las­ten suh­det­ta hy­vin läs­nä ole­vaan isään­sä ja hei­dän kes­ki­näis­tä suh­det­taan.