Tänä syk­sy­nä lin­tu­maa­il­mas­sa on ta­pah­tu­nut pal­jon mie­len­kiin­toi­sia asi­oi­ta. In­nol­la odot­te­lin mar­ja­lin­tu­jen, eri­tyi­ses­ti til­hien, nä­ke­mis­tä ja nii­den ku­vaa­mis­ta. Vaik­ka pih­la­jan­mar­ja sato oli run­sas, ras­taat ja til­het tyh­jä­si­vät puut en­nä­tys­tah­dis­sa, ja jat­koi­vat mat­kaan­sa koh­ti ete­lää. Ihan sitä en saa­nut, mitä odo­tin.

Al­ku­syk­sys­tä puo­les­taan näh­tiin vuo­si­tu­han­nen näyt­tä­vin päh­ki­nä­hak­kien va­el­lus. Bird­li­fe Suo­men tie­dot­teen mu­kaan när­hen ko­kois­ten päh­ki­nä­hak­kien ar­vel­laan tul­leen kau­kaa idäs­tä, Laa­to­kan poh­jois­puo­lit­se. Mie­len­kiin­toi­seen va­el­lus­lin­tu­jen syk­syyn oman li­sän­sä ovat tuo­neet use­at hii­ri­pöl­löt, joi­ta myös La­pu­al­la on näh­ty. Ei­kä vä­häi­sim­pi­nä ta­li­ti­ai­set, joi­den mää­rä on edel­li­siin vuo­siin ver­rat­tu­na ilok­se­ni mo­nin­ker­tais­tu­nut myös omal­la lin­tu­jen ruo­kin­ta­pai­kal­la­ni Simp­si­öl­lä.

Päh­ki­nä­nak­ke­li pe­sii Suo­mes­sa har­va­lu­kui­se­na, pää­o­sin ete­lä­o­sis­sa maa­ta, eri­tyi­ses­ti kaa­kon­kul­mal­la. Pe­sies­sään se aset­tuu van­hoi­hin ti­kan­ko­loi­hin tai lin­nun­pönt­töi­hin. Kul­ku­au­kon ol­les­sa lii­an suu­ri, se muu­raa au­kon pie­nem­mäk­si sa­vel­la, es­tä­en kot­ta­rai­sen tai var­pus­pöl­lön pää­syn si­sään. Tänä vuon­na nii­den va­el­lus kruu­na­si lin­tu­syk­syn. Va­el­lus al­koi jo elo­kuun lo­pul­la ja on jat­ku­nut pit­käl­le syk­syyn. Täl­lä het­kel­lä niis­tä suu­ri osa ha­keu­tuu ih­mis­ten aset­ta­mil­le ruo­kin­ta­pai­koil­le, kuu­le­ma­ni mu­kaan näin on käy­nyt muu­ta­mal­la pai­kal­la La­pu­al­la, myös omal­la­ni. Us­koi­sin, et­tä tam­mi­kuun lo­pun pi­ha­bon­gaus­ta­pah­tu­mis­sa näh­dään en­nä­tys­mää­rä näi­tä ta­li­ti­ai­sen ko­koi­sia, har­maan sä­vyi­siä nak­ke­lei­ta.

Tal­vi­ruo­kin­nal­la päh­ki­nä­nak­ke­li käyt­täy­tyy isän­nän el­kein. Se tu­lee ha­ke­maan murs­kat­tu­ja päh­ki­nöi­tä tai len­tää ta­li­mak­ka­ral­le ti­ai­sis­ta vä­lit­tä­mät­tä – tai oi­ke­as­taan ti­ai­set väis­tä­vät suo­si­ol­la suo­ra­vii­vais­ta tu­lo­kas­ta. Puis­sa kii­pies­sään nak­ke­lit luot­ta­vat vah­voi­hin jal­koi­hin­sa. Ne ei­vät no­jaa pyrs­töön­sä ku­ten te­ke­vät ti­kat ja puu­kii­pi­jät. Ne ikään kuin uh­maa­vat pai­no­voi­maa kii­peil­les­sään puun run­gol­la ylös ja alas täyt­tä­es­sään tal­vi­va­ras­to­jaan pui­den run­ko­jen kaar­nan ra­koi­hin.

Täl­lai­sen har­vi­nai­sen suur­va­el­luk­sen sat­tu­es­sa päh­ki­nä­nak­ke­leit­ten vie­rai­lus­ta kan­nat­taa ot­taa kaik­ki ir­ti ruok­ki­mal­la ja va­lo­ku­vaa­mal­la nii­tä. Lin­tu on ih­mi­sys­tä­väl­li­nen ja pe­lo­ton. Par­haas­sa ta­pauk­ses­sa voit jopa saa­da lin­nun ha­ke­maan päh­ki­nä­murs­kaa suo­raan kä­del­tä­si.

Ben­jam Pön­ti­nen