Suo­mes­sa toi­mii noin 2 100 kun­tien omis­ta­maa osa­keyh­ti­ö­tä. Ne pyö­rit­tä­vät ener­gi­aa, vet­tä, kiin­teis­tö­jä ja sa­ta­mia – asi­oi­ta, joi­den pet­tä­mi­nen nä­kyy suo­raan kun­ta­lai­sen las­kus­sa. Sil­ti hal­li­tus­paik­ko­ja ja­e­taan yhä lii­kaa sa­mal­la lo­gii­kal­la kuin lau­ta­kun­ta­paik­ko­ja: vuo­ron ja puo­lu­e­kir­jan mu­kaan.

Jos hal­li­tus­paik­ka on kii­tos ak­tii­vi­suu­des­ta puo­lu­ees­sa, yh­tiö on jo hä­vin­nyt en­nen en­sim­mäis­tä ko­kous­ta. Kun­ta­lain 47.2 § on yk­si­se­lit­tei­nen: ty­tä­ryh­tei­sön hal­li­tuk­sen ko­koon­pa­nos­sa on otet­ta­va huo­mi­oon yh­tei­sön toi­mi­a­lan edel­lyt­tä­mä riit­tä­vä ta­lou­den ja lii­ke­toi­min­nan asi­an­tun­te­mus. Tämä ei ole suo­si­tus tai hyvä tapa, vaan la­ki­sää­tei­nen vel­voi­te, joka on ol­lut voi­mas­sa jo lä­hes kym­me­nen vuot­ta.

Sil­ti Tam­pe­reen yli­o­pis­ton sel­vi­tys Kun­ta­yh­ti­öi­den hal­li­tus­ten asi­an­tun­te­mus (Kun­ta­liit­to, Ac­ta nro 286, 2025) jou­tuu to­te­a­maan sen, min­kä moni kun­nas­sa jo tie­tää: kun­nis­sa tu­li­si kiin­nit­tää ny­kyis­tä huo­mat­ta­vas­ti enem­män huo­mi­o­ta tä­hän lain vaa­ti­muk­seen. Kun tut­ki­jat jou­tu­vat muis­tut­ta­maan kun­tia nii­den omas­ta la­ki­sää­tei­ses­tä vel­vol­li­suu­des­ta, kyse ei ole enää yk­sit­täis­ta­pauk­ses­ta – kyse on ra­ken­teel­li­ses­ta lai­min­lyön­nis­tä.

Ul­ko­puo­li­nen, ei-po­liit­ti­nen hal­li­tus­jä­sen ei tuo pöy­tään puo­lu­et­taan vaan osaa­mi­sen­sa: toi­mi­a­la­tun­te­muk­sen, ta­lou­den ja ris­kien­hal­lin­nan ym­mär­ryk­sen, ko­ke­muk­sen yri­tys­joh­dos­ta. Hän ky­syy ky­sy­myk­siä, joi­ta “oma väki” ei osaa – tai ei us­kal­la – ky­syä. Ja hä­nel­lä ei ole yh­tään po­liit­tis­ta syy­tä jät­tää ky­sy­mät­tä sil­loin, kun in­ves­toin­ti on huo­no, mut­ta po­liit­ti­ses­ti mu­ka­va, tai kun se on hyvä mut­ta epä­suo­sit­tu.

Hal­li­tu­sam­mat­ti­lai­nen Os­ka­ri Au­vi­nen on to­den­nut asi­an yti­mek­kääs­ti: jä­se­net tu­li­si va­li­ta sen pe­rus­teel­la, ket­kä tuo­vat li­sä­ar­voa yh­ti­ön pit­kän ai­ka­vä­lin ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­seen – ei sen pe­rus­teel­la, ke­nen vuo­ro on. Tämä lau­se pi­täi­si kir­joit­taa jo­kai­sen kun­nan­hal­li­tuk­sen ko­kous­huo­neen sei­näl­le.

Kos­ka hal­li­tus­paik­ka on edel­leen mo­nes­sa kun­nas­sa po­liit­ti­nen va­luut­ta: kii­tos, pal­kin­to, so­vit­te­lun vä­li­ne. Tämä ei ole te­o­reet­ti­nen ris­ki vaan ar­ki­päi­vää. On­gel­ma ei ole se, et­tä ko­ke­nut luot­ta­mus­hen­ki­lö is­tui­si hal­li­tuk­ses­sa – par­haim­mil­laan hän tuo ar­vo­kas­ta pai­kal­lis­tun­te­mus­ta. On­gel­ma on se, kun ai­noa va­lin­ta­pe­rus­te on taus­ta ei­kä osaa­mi­nen. Sil­loin yh­tiö me­net­tää juu­ri sen, min­kä vuok­si se yli­pää­tään yh­ti­öi­tet­tiin.

Osaa­mis­kar­toi­tus hal­li­tuk­sen ko­koon­pa­nol­le ei ole by­rok­ra­ti­aa vaan omis­ta­ja­oh­jauk­sen vä­him­mäis­vaa­ti­mus. Jo­kai­sen val­tuus­ton ja kun­nan­hal­li­tuk­sen oli­si vih­doin us­kal­let­ta­va ky­syä it­sel­tään suo­raan: Teem­me­kö hal­li­tus­ni­mi­tyk­set sik­si, et­tä yh­tiö me­nes­tyy – vai sik­si, et­tä po­liit­ti­nen tase py­syy ta­sa­pai­nos­sa?

Vas­taus nä­kyy lo­pul­ta ta­rif­fis­sa, ve­rop­ro­sen­tis­ta ja pal­ve­lun laa­dus­sa. Kun­ta­lai­nen ei ää­nes­tä yh­ti­ön hal­li­tus­ta – mut­ta hän mak­saa ai­na sen las­kun.

Juk­ka Jo­en­suu
Poh­jan­maan Hal­li­tus­part­ne­rit ry.
Kun­ta­tii­mi