Min­na Vai­ni­on­pää@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Heik­ki Sa­lol­le la­pu­a­lai­suu­den sär­mäs­tä on ol­lut mo­nen­lais­ta hyö­tyä elä­mäs­sä. Hä­nen mie­les­tään tär­ke­ää on tie­dos­taa juu­ren­sa, et­tä pys­tyy nii­den kaut­ta suh­teut­ta­maan eli­no­lon­sa, ko­ke­muk­sen­sa ja aja­tuk­sen­sa ai­na uu­teen ti­lan­tee­seen. La­pu­al­la syn­ty­neet ja vart­tu­neet kan­ta­vat ai­na jol­lain ta­sol­la la­pu­a­lai­suut­ta mu­ka­naan.

Muu­sik­ko ja lau­lun­te­ki­jä Heik­ki Salo on ujut­ta­nut la­pu­a­lai­suut­taan mo­niin te­ke­miin­sä teks­ti­tyk­siin. Vaik­ka hän on eh­ti­nyt ol­la vuo­si­kym­me­niä pois juu­ril­taan, niin ko­ti­seu­tu on kul­ke­nut ai­na mie­hen mat­kas­sa mu­ka­na.

– La­pu­al­la on vah­va his­to­ria, jota me kaik­ki siel­lä syn­ty­neet ja vart­tu­neet kan­nam­me mu­ka­nam­me. Maa­seu­tu, joki, la­keus, kört­ti­läi­syys, po­li­tiik­ka, pe­rin­teet ja jopa junk­ka­rius on meil­lä gee­neis­sä. Jos­sain vai­hees­sa mi­nä­kin ta­ju­sin, et­tä täy­tyy ol­la jos­ta­kin ko­toi­sin, muu­ten ei ole mis­tään ko­toi­sin, Salo fi­lo­so­foi.

Hän tun­nus­taa ol­leen­sa nuo­ruu­des­ta läh­tien tuu­len­kul­jet­ta­ma ja jol­lain ta­val­la ir­ral­li­nen niis­tä paik­ka­kun­nis­ta, jois­sa on asu­nut.

– Tam­pe­rees­ta­kin, vaik­ka olen asu­nut siel­lä pi­sim­män pät­kän elä­mäs­tä­ni. Olen tot­tu­nut aja­tuk­seen ir­ral­li­suu­des­ta, ei­kä se ole ra­si­tus, kun sen tie­dos­taa, Salo to­te­aa.

Kun ikää ja ko­ke­mus­ta on kart­tu­nut li­sää, Salo on lait­ta­nut mer­kil­le, et­tä La­pu­al­la­kin ele­tään mo­nen­lais­ta, eri­lais­ta elä­mää.

– Ru­han lap­suu­den­ko­dis­ta päin tar­kas­tel­les­sa­ni ne elä­mä­no­lot, joi­ta ka­pe­as­ti lap­se­na ja nuo­re­na re­kis­te­röin, ja jol­lai­sis­sa olois­sa luu­lin kaik­kien sil­loin elä­vän, ovat al­ka­neet näyt­tää lap­sen nä­kö­kul­mis­ta teh­dyil­tä huo­mi­oil­ta. Ru­ha­lai­se­na jo Hel­lan­maa tun­tui ul­ko­mail­ta, Salo nau­rah­taa.

Hän on sa­noit­ta­nut lau­lu­ja ja teks­tit­tä­nyt te­at­te­riin näy­tel­miä, jois­sa la­pu­a­lai­suu­den sär­mä on an­ta­nut oman maus­teen­sa si­säl­töön.

– Olen vii­me vuo­si­na teh­nyt var­sin­kin te­at­te­riin jut­tu­ja, jois­sa on ol­lut his­to­ri­al­li­nen nä­kö­kul­ma. La­pu­a­lai­suu­des­ta on sii­nä ol­lut pal­jon apua, kun olen miet­ti­nyt, mi­ten Suo­mi on vii­meis­tä pa­ria sa­taa vuot­ta elä­nyt, Salo ker­too.

Lau­lu­sa­noi­tuk­sis­saan hän on teh­nyt eni­ten ”La­pu­a­lau­lu­ja” pu­re­tus­ta mat­ka­huol­los­ta.

– Mil­joo­na­sa­de jul­kai­si 1990 -lu­vul­la le­vyn Poi­ka­pai­nia ja di­gi­taa­li­daa­me­ja. Sii­nä tee­ma­na on lap­suus ja nuo­ruus. Siel­tä löy­tyy pal­jon ihan oi­kei­ta muis­to­ja­ni. Kir­joit­ta­mas­sa­ni näy­tel­mäs­sä Ili­ma­ri Jau­hi­aa­sen ta­ka­vyös­sä on vah­vas­ti mu­ka­na pai­ni ja Lau­ri Kos­ke­la. Näy­tel­mä oli val­mis­tut­tu­aan me­nes­tys Hä­meen­lin­nan kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa, jos­sa tuol­loin pää­roo­lis­sa oli vie­lä tun­te­ma­ton Aku Hir­vi­nie­mi, Salo ker­too.

La­pua liit­tyy edel­leen Heik­ki Sa­lon te­ke­mi­siin. Hä­nen lap­suu­den­ko­tin­sa, ki­ven­hei­ton pääs­sä Ru­han kou­lus­ta, on edel­leen su­vun yh­tei­nen ko­koon­tu­mis­paik­ka, jos­ta ny­kyi­sin käy­te­tään ni­meä Mum­mo­la. Myös lap­si­aan hän on pe­reh­dyt­tä­nyt la­pu­a­lai­suu­teen.

– Nämä mi­nun lap­set ja lap­sen­lap­set ovat ai­ka it­se­päi­siä ih­mi­siä. Olen nii­tä kyl­lä kaik­kia ko­et­ta­nut opet­taa pai­ni­maan, mut­ta huo­nol­la me­nes­tyk­sel­lä, Salo ar­vi­oi.

Hän on mu­ka­na myös Ru­han met­säs­tys­seu­ran hir­vi­po­ru­kas­sa.

– Nyt vain va­li­tet­ta­vas­ti on vä­li­vuo­si, kos­ka mi­nul­la on niin mo­nia pro­jek­te­ja te­keil­lä.

Heik­ki Salo on myös os­ta­nut muu­ta­ma vuo­si sit­ten oman met­sä­pals­tan Ru­has­ta, Lam­min­ne­van tuu­li­voi­ma­puis­ton alu­eel­ta. Hän suun­nit­te­lee te­ke­vän­sä sii­tä hii­li­nie­lun. Sin­ne, hä­nen äi­tin­sä mu­kaan ni­me­tyl­le pals­tal­le, Lis­sun­sa­loon, ra­ken­tuu isän­sä ni­men kaut­ta Toi­von­ma­ja. Ra­ken­nus­hir­si­ka­sa on jo han­kit­tu­na odot­ta­mas­sa pys­ty­tys­tä.

– Pro­jek­ti on aloi­tet­tu, mut­ta alu­een kaa­voi­tus on kes­ken, jo­ten vie­lä odo­tan, mi­ten asi­at ete­ne­vät. Mie­len­kiin­nol­la seu­raan tuu­li­voi­ma­puis­ton ete­ne­mis­tä ja osal­lis­tun sii­hen mie­lel­lä­ni. Olen mu­ka­na muis­sa­kin tuu­li­voi­ma­hank­keis­sa. Se on oi­ke­as­taan yk­si in­to­hi­moi­nen har­ras­tuk­se­ni, Salo pal­jas­taa.

Hän ai­koo ra­ken­nel­la Toi­von­ma­jaa ve­li­poi­kien­sa kans­sa. Haa­veis­sa on teh­dä su­vun jä­se­nil­le ko­koon­tu­mis­paik­ka.

– Idea on ra­ken­taa su­vun käyt­töön va­paa-ajan ma­ja­paik­ka ja rau­han tyys­si­ja. Sii­tä ei ke­nen­kään tar­vit­se mak­saa vuok­raa, mut­ta kun sin­ne me­nee ja käyt­tää, täy­tyy las­kea oma hii­li­ja­lan­jäl­ken­sä. Sitä ei tar­vit­se kom­pen­soi­da, vaan minä omis­ta­ja­na teen sen. Edel­ly­tän vain, et­tä hii­li­ja­lan­jäl­ki pi­tää las­kea ja suun­ni­tel­la ole­mi­nen niin, et­tä jäl­ki on mah­dol­li­sim­man pie­ni, Salo poh­tii.

Hän ha­lu­aa näin kou­lut­taa it­se­ään mut­ta myös lä­hei­si­ään hii­li­ja­lan­jäl­jen kaut­ta ke­ven­tä­mään il­mas­to­kuor­maa.

– Su­vun nuo­ri­so jou­tuu las­ke­maan ja sää­tä­mään te­ke­mi­sen­sä ja me­ne­mi­sen­sä mah­dol­li­sim­man pie­nik­si, et­tei­vät he kuo­rit­tai­si van­haa isää, pap­paa, se­tää ja enoa lii­kaa. Se, et­tä maja si­jait­see sat­tu­moi­sin tuu­li­voi­ma-alu­eel­la, te­kee sii­tä vie­lä haus­kem­man ja mo­ni­ta­soi­sem­man, Salo loh­kai­see.

(Tämä jut­tu oli il­mai­nen näy­te La­pu­an Sa­no­mien si­säl­lös­tä. Li­sää mie­len­kiin­tois­ta lu­et­ta­vaa jopa vain 6,90 eu­rol­la kuu­kau­des­sa! Ti­laa tääl­tä: www.la­pu­an­sa­no­mat.fi/ti­laa)