Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Olet­ko jou­tu­nut kään­ty­mään ovel­ta pois, kun et ole pääs­syt si­säl­le ra­vin­to­laan, jo­hon suun­nit­te­lit me­ne­vä­si syö­mään mut­ta oves­sa lu­kee yk­si­tyis­ti­lai­suus. Är­syt­tää ja har­mit­taa, paik­ka ei ol­lut­kaan si­nua var­ten. Tämä on tut­tu tun­ne pyö­rä­tuo­lil­la liik­ku­val­le. Ovi vain ei ole sul­jet­tu kyl­til­lä, mut­ta es­te ovat eh­kä ne kak­si por­ras­ta, ras­kas ovi tai ka­pea väli, jo­hon ei mah­du. Kun kul­jem­me omil­la ja­loil­lam­me, em­me koh­taa nii­tä es­tei­tä, joi­ta toi­sil­la on vas­tas­sa kaik­ki­al­la. Paik­ka tun­tuu "hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­val­ta", kun sin­ne pää­see omin ja­loin. Se ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, et­tä se oli­si es­tee­tön kai­kil­le.

Es­teet­tö­myys on ky­kyä ja ha­lua näh­dä maa­il­ma toi­sen kor­keu­del­ta ja kul­kea toi­sen reit­tiä. Se on ajat­te­lu­ta­pa, ei eril­lis­rat­kai­su. Päät­tä­jien ja te­ki­jöi­den on vain hok­sat­ta­va asia pyö­rä­tuo­lil­la tai yh­tä hy­vin las­ten­vau­nuil­la liik­ku­van nä­kö­kul­mas­ta. Es­teet­tö­myys ei ole pelk­kä luis­ka­rat­kai­su, in­va­ves­sa tai pyö­rä­tuo­li­paik­ka.

Kesä on täyn­nä ta­pah­tu­mia ja ke­sä­kah­vi­loi­ta mut­ta, ovat­ko ne ai­dos­ti kaik­kien saa­vu­tet­ta­vis­sa. Au­ke­aa­ko ovi luis­kan kaut­ta tu­le­val­le suo­raa naa­man eteen, et­kä mah­du kier­tä­mään sitä, et­tä pää­si­sit si­säl­le. Tai löy­tyy­kö kat­so­mos­ta paik­ka, jos­ta oi­ke­as­ti nä­kee, ei­kä tar­vit­se tui­jot­taa lat­ti­an ta­sos­ta pelk­kää sei­nää. Va­li­tet­ta­van mo­nes­ti es­teet­tö­myys jää puo­li­tie­hen.

Kun ke­sän hel­teet, toi­vot­ta­vas­ti, vih­doin al­ka­vat, mie­leen tu­lee es­tee­tön ui­ma­ran­ta. Nii­tä on har­vas­sa mut­ta, voi­si­ko La­pua näyt­tää mal­lia ja mah­dol­lis­taa uin­tie­lä­myk­set luon­non­ve­des­sä myös lii­kun­ta­ra­joit­tei­sil­le Simp­si­öl­lä. Se tar­koit­tai­si vain be­to­nis­ta ve­teen­me­no­luis­kaa, jota pit­kin voi­si kul­kea ve­teen kai­tees­ta tu­kea ot­ta­en tai vaik­ka pyö­rä­tuo­lil­la, ei­kä jäi­si hiek­kaan pyö­ri­neen kiin­ni.

Es­teet­tö­myys on lo­pul­ta ar­jen su­ju­vuut­ta kai­kil­le. Ih­mi­sen mit­tai­nen aja­tus sii­tä, et­tä jo­kai­sel­la on oi­keus osal­lis­tua, liik­kua ja ol­la osa yh­teis­tä maa­il­maa il­man eril­li­siä eh­to­ja.