Ai­oin aluk­si kir­joit­taa teil­le Suo­men su­ves­ta, mut­ta ei pys­ty. Tyy­dyn vaan te­ke­mään teil­le pit­kän ajan sää­en­nus­teen, sa­no­taan­ko vaik­ka seu­raa­vak­si 20 vuo­dek­si. Tam­mi­kuus­ta-huh­ti­kuu­hun kyl­mä. Tou­ko-ke­sä­kuu, ajoit­tain sie­det­tä­vää. Hei­nä-elo­kuu, ajoit­tain sie­det­tä­vää, vä­lil­lä jopa läm­min. Syys-jou­lu­kuu kyl­mä. Sii­nä se, ei­kä mene pal­joa pie­leen. Il­ma­tie­teen­lai­tok­sel­la on ai­van lii­kaa töis­sä po­ruk­kaa. Muu­ta­ma mis­si tai Pek­ka Pou­dan koi­ra riit­täi­si te­le­vi­si­on uu­tis­lä­he­tyk­ses­sä hoi­ta­maan hom­man. In­ter­net­tiin riit­täi­si pelk­kä edel­lä mai­nit­tu en­nus­tus.

Sään si­jaan, ai­on pe­reh­tyä tau­tiin ni­mel­tä so­si­aa­li­nen vel­vol­li­suus. Tätä tau­tia ei pidä se­koit­taa so­si­aa­li­seen pai­nee­seen, joka sa­man­kal­tai­ses­ta ni­mes­tään huo­li­mat­ta on hie­man eri di­ag­noo­si. So­si­aa­li­nen pai­ne, on lä­hin­nä nuo­ri­son po­te­ma tau­ti. Sitä esiin­tyy myös kes­ki-iän mo­lem­mil­la puo­lil­la ole­vil­la, jot­ka ovat huo­man­neet ju­nan jät­tä­neen, sekä it­se­ään täyn­nä ole­vien pyr­ky­rei­den tau­ti. Tau­ti le­vi­ää var­sin­kin so­si­aa­li­sen me­di­an vä­li­tyk­sel­lä. Tau­din voi­ma on lä­hes ju­ma­lal­li­nen, sil­lä tau­ti pys­tyy jopa muut­ta­maan val­lit­se­via sää­ti­lo­ja. An­nan esi­mer­kin. Kun is­tut top­pa­tak­ki yl­lä, pipo pääs­sä juh­li­mas­sa kes­ki­ke­sän yöt­tö­män yön juh­laa, niin al­le 50 ki­lo­met­rin pääs­tä tu­lee ka­ve­reil­ta kuva, jos­sa ol­laan bi­ki­nit yl­lä juo­mas­sa samp­pan­jaa. Jo­kin ei täs­mää.

So­si­aa­li­sen vel­vol­li­suu­den tau­din kuva on taas mel­kein päin­vas­tai­nen. Tätä pi­rul­lis­ta tau­tia sai­ras­ta­vat kuo­le­vat yleen­sä köy­hi­nä. Hei­dän kir­ja­hyl­lys­sään on eri­lai­sia vii­re­jä ja pal­kin­to­ja, heis­tä on eh­kä kir­joi­tet­tu muu­ta­ma ylis­tä­vä sana pai­kal­lis­leh­des­sä hei­dän vie­lä elä­es­sään, mut­ta vii­meis­tään muis­to­kir­joi­tuk­ses­sa hei­tä muis­te­taan. Vii­rit ja pal­kin­not ovat yleen­sä myön­net­ty va­paa­eh­tois-tal­koo ja hy­vän­te­ke­väi­syys töis­tä. He ovat nii­tä, joi­den an­si­os­ta toi­nen puo­li voi lois­taa.

Aloin miet­ti­mään, kum­paa tau­tia minä sai­ras­tan? Oi­rei­ta ni­mit­täin löy­tyy mo­lem­mis­ta tau­deis­ta. Di­ag­no­soin kui­ten­kin it­sel­tä­ni enem­män so­si­aa­li­sen vel­vol­li­suu­den oi­rei­ta. Minä jo­ten­kin lap­sel­li­sen nai­vis­ti us­kon edel­leen, et­tä jos­sain vai­hees­sa kaik­ki hyvä, mitä olet mui­den eteen teh­nyt, pal­ki­taan lo­pul­ta, ei eh­kä täs­sä elä­mäs­sä, mut­ta eh­kä tuon­puo­lei­ses­sa. Kir­kos­ta eron­nee­na jou­dun to­den­nä­köi­ses­ti kui­ten­kin jo­not­to­maan pipo pääs­sä hel­ve­tin esi­kar­ta­nos­sa, kun muut juo­vat samp­pan­jaa heh­ku­van hii­li­ka­san pääl­lä.

Paap­pa

Tiis­te­lää­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man