Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Nuo­ri­so­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Aa­ro Lep­pä­nen ja sih­tee­ri Ak­se­li Koi­vis­to oli­vat nuor­ten ää­ni val­tuus­ton taan­noi­ses­sa il­ta­kou­lus­sa, jos­sa pu­hut­tiin nuor­ten ti­lan­tees­ta ja nuo­ri­so­työn muo­dois­ta. Lep­pä­nen ja Koi­vis­to ha­lu­a­vat muis­tut­taa sii­tä, mi­ten hel­pos­ti nuo­ris­ta muo­dos­te­taan yk­si­puo­li­nen ja ne­ga­tii­vi­nen kuva.

– Näis­tä esi­tyk­sis­tä voi jää­dä sel­lai­nen olo, et­tä nuo­ril­la me­nee huo­nos­ti. On tär­ke­ää sa­noa ää­neen, et­tä on­gel­mia on, mut­ta ne kos­ke­vat hy­vin pien­tä osaa La­pu­an nuo­ris­ta. Val­ta­o­sa elää ihan hy­vää ar­kea, Lep­pä­nen muis­tut­taa ja Koi­vis­to nyök­kää vie­res­sä.

– Huu­meis­ta pu­hu­taan pal­jon, mut­ta it­se en ole näh­nyt nii­tä mis­sään kou­lus­sa La­pu­al­la. Ti­lan­ne ei ole niin synk­kä kuin jos­kus an­ne­taan ym­mär­tää.

Nuo­ri­so­val­tuus­ton vies­ti ei kui­ten­kaan ol­lut pel­käs­tään rau­hoit­te­le­va. Hei­dän mu­kaan­sa La­pua ei ole epä­on­nis­tu­nut nuo­ri­so­työs­sä, mut­ta tar­vi­taan uu­dis­ta­mis­ta ja roh­keut­ta.

– Ol­laan vaa­ras­sa tyy­tyä sii­hen, mikä näyt­tää riit­tä­väl­tä, vaik­ka se ei to­del­li­suu­des­sa ole sitä. Nyt oli­si tär­keä py­säh­dyk­sen paik­ka, Lep­pä­nen poh­tii.

Kak­sik­ko huo­maut­taa, et­tä nuo­ri­so­työn ajan­koh­tais­ta­mi­ses­sa on oi­ke­as­ti py­säh­dyt­tä­vä miet­ti­mään, mitä se tar­koit­taa.

– Se ei tar­koi­ta, et­tä laa­di­taan uu­si suun­ni­tel­ma tai pe­rus­te­taan han­ke. Se on osu­vaa vain sil­loin, kun nuo­ret ot­ta­vat sen osak­si omaa ar­ke­aan, Koi­vis­to ko­ros­taa.

Esi­merk­ki La­pu­al­la löy­tyy ABC:ltä, joka on muo­dos­tu­nut nuor­ten oles­ke­lu­pai­kak­si.

– Tai pa­him­mil­laan ABC:n ros­ka­ka­tos. Sil­loin vaa­ra­na on myös, et­tä vie­raan omai­suut­ta ha­jo­aa. Tämä ei li­sää ke­nen­kään tur­val­li­suu­den tun­net­ta, Lep­pä­nen ja Koi­vis­to to­te­a­vat.

Nuo­ri­so­ta­los­sa käy noin pa­ri­kym­men­tä nuor­ta päi­väs­sä.

– Se ei kuu­los­ta huo­nol­ta, mut­ta to­del­li­suu­des­sa siel­lä käy sama pie­ni jouk­ko. Lu­vut ei­vät ker­ro mi­tään niis­tä nuo­ris­ta, jot­ka ei­vät kos­kaan tule nuo­ri­so­ti­laan, Koi­vis­to sa­noo.

– Oleel­li­nen ky­sy­mys ei ole se, toi­mii­ko nuo­ri­so­ta­lo niil­le, jot­ka siel­lä nyt käy­vät, vaan se, toi­mii­ko se kai­kil­le la­pu­a­lai­sil­le nuo­ril­le.

Lep­pä­nen ja Koi­vis­to muis­tut­ti­vat, et­tä hei­dän nä­kö­kul­mas­taan nuo­ri­so­ti­lan toi­min­ta pai­not­tuu vah­vas­ti pe­laa­mi­seen, eri­tyi­ses­ti tie­to­ko­neil­la.

– Pe­laa­mi­ses­sa ei ole mi­tään vää­rää, mut­ta enem­mis­tö nuo­ris­ta ei pe­laa päi­vit­täin. Jos kes­ki­ty­tään vah­vas­ti yh­teen asi­aan, suu­ri osa nuo­ris­ta jää väis­tä­mät­tä ul­ko­puo­lel­le, Lep­pä­nen sa­noo.

Koi­vis­ton mu­kaan mo­nel­le nuo­rel­le tär­ke­äm­pää kuin jär­jes­tet­ty oh­jel­ma, on rau­ha.

– To­del­li­suus on se, et­tä moni nuo­ri on kuor­mit­tu­nut ja vä­sy­nyt. Kaik­ki ei­vät tar­vit­se li­sää toi­min­taa, vaan rau­hal­li­sen pai­kan hen­gai­luun, opis­ke­luun ja ole­mi­seen tur­val­li­sen ai­kui­sen lä­hel­lä. Se on pe­rus­nuo­ri­so­työ­tä.

Hän huo­maut­taa, et­tei­vät kir­jas­to tai esi­mer­kik­si Ala­jo­ki­sa­lin au­la vas­taa tä­hän tar­pee­seen.

– Kir­jas­tos­sa pi­tää ol­la hil­jaa mui­den eh­doil­la, ja au­la on hä­lyi­nen ja va­rat­ta­vis­sa ole­va tila. Jos nämä näh­dään nuo­ri­so­ti­lan kor­vik­kei­na, nuo­ri­so­työn pe­ru­sa­ja­tus on jo hä­mär­ty­nyt.

Lep­pä­nen ja Koi­vis­to ko­ros­ti­vat, et­tä nuo­ri­so­työn ke­hit­tä­mi­sen pi­täi­si läh­teä eri­tyi­ses­ti niis­tä nuo­ris­ta, jot­ka ei­vät ny­kyi­siin pal­ve­lui­hin osal­lis­tu.

– Jos pää­tök­siä teh­dään vain ak­tii­vis­ten kä­vi­jöi­den pe­rus­teel­la, nuo­ri­so­työ kah­den­tuu niil­le, jot­ka ovat jo val­miik­si mu­ka­na. Ne, joil­la on eni­ten haas­tei­ta tai jot­ka vain kai­paa­vat rau­hal­lis­ta paik­kaa ol­la, jää­vät ul­ko­puo­lel­le.

Rat­kai­suk­si he eh­dot­ta­vat laa­jaa nuor­ten kuu­le­mis­ta.

– Sen te­ke­mi­nen ei ole vai­ke­aa. Pa­ras tie­to saa­daan ky­sy­mäl­lä suo­raan nuo­ril­ta, mil­lai­set ti­lat ja pal­ve­lut sai­si­vat hei­dät mu­kaan ja mik­si he ei­vät nyt käy, Koi­vis­to ker­too.

Tur­val­li­suu­des­ta pu­hut­ta­es­sa kes­kus­te­lu kään­tyy lii­an hel­pos­ti ku­rin ja val­von­nan li­sää­mi­seen.

– La­pu­an nuor­ten ko­ke­ma tur­val­li­suus on ti­las­to­jen mu­kaan edel­leen hy­väl­lä ta­sol­la, vaik­ka on­gel­mat ovat li­sään­ty­neet. Li­sää val­von­taa on ly­hyt­nä­köi­nen rat­kai­su. Kes­tä­vä vas­taus löy­tyy sii­tä, et­tä puu­tu­taan syi­hin en­nen kuin on­gel­mat kär­jis­ty­vät, Lep­pä­nen poh­tii.

Täs­sä jal­kau­tu­va nuo­ri­so­työ on hei­dän mu­kaan­sa kes­kei­ses­sä roo­lis­sa.

– Se vie nuo­ri­so­työn sin­ne, mis­sä nuo­ret jo ovat. On tär­ke­ää, et­tä sitä jat­ke­taan ja myös vah­vis­te­taan, Koi­vis­to pai­not­taa.

Myös Suo­men mal­lin har­ras­tus­toi­min­ta nou­si kes­kus­te­luun. Nu­van mu­kaan se on toi­mi­nut La­pu­al­la hy­vin ala­kou­luis­sa, mut­ta ylä­kou­lui­käis­ten ta­voit­ta­mi­nen on ol­lut haas­ta­vam­paa.

– Yk­si mah­dol­li­suus on tu­kea har­ras­ta­mis­ta siel­lä, mis­sä nuo­ret jo ovat, esi­mer­kik­si Simp­si­öl­lä las­ket­te­le­mas­sa. Mut­ta har­ras­tus­toi­min­ta ei saa ol­la te­ko­syy sil­le, et­tei nuo­ri­so­työ­tä muu­ten ke­hi­te­tä, kak­sik­ko muis­tut­taa.

Lo­puk­si nuor­ten vies­ti kään­tyy tu­le­vai­suu­teen.

– Jos nuo­ret ko­ke­vat, et­tä ruo­ho on vih­re­äm­pää ai­dan toi­sel­la puo­lel­la, he ei­vät vie mu­ka­naan vain it­se­ään. He vie­vät myös tu­le­vat ve­ro­tu­lot, elin­voi­man ja us­kon La­pu­an tu­le­vai­suu­teen. Sik­si nuo­riin kan­nat­taa pa­nos­taa nyt.