Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Ko­so­lan ta­lon his­to­ri­an elä­vöit­tä­jä, ta­ri­nan­ker­to­ja ja pit­kän lin­jan toi­mit­ta­ja Heli Kar­hu­mä­ki on vas­taa­not­ta­nut La­pu­an Sa­no­mien myön­tä­män pai­kal­lis­leh­ti Ant­ti-pat­saan tun­nus­tuk­se­na poik­keuk­sel­li­sen an­si­ok­kaas­ta pai­kal­lis­kult­tuu­rin ja ko­ti­seu­tu­his­to­ri­an eteen teh­dys­tä työs­tä.

Pal­kin­non koh­den­tu­mi­nen hä­neen sai Kar­hu­mä­en lii­kut­tu­maan.

– Olen ihan ym­mäl­lä­ni ja val­ta­van otet­tu täs­tä tun­nus­tuk­ses­ta. On hie­noa saa­da kii­tos­ta sel­lai­ses­ta työs­tä, jon­ka ko­kee kut­su­muk­sek­si ja in­to­hi­mok­si, ei vain työk­si, Kar­hu­mä­ki sa­noo pi­del­les­sään Ant­ti -pat­sas­ta.

Kar­hu­mä­ki ku­vaa työ­tään Ko­so­lan ta­lon his­to­ri­an op­paa­na suo­ra­na jat­ku­mo­na toi­mit­ta­jan ural­leen.

– Ke­rään ta­ri­noi­ta, ja­los­tan nii­tä ja vien eteen­päin. Se on sa­man­lais­ta työ­tä kuin toi­mit­ta­ja­na. Pi­tää koko ajan ol­la tun­to­sar­vet pys­tys­sä, mis­tä löy­tyy mu­ka­va lan­gan­pää tai uu­si anek­doot­ti tut­tui­hin ta­ri­noi­hin.

Hä­nel­lä on poik­keuk­sel­li­nen kyky liit­tää suu­ret his­to­ri­al­li­set kaa­ret pai­kal­li­seen ar­keen.

Esi­mer­kik­si Suo­men it­se­näis­ty­mi­sen his­to­ria avau­tuu Kar­hu­mä­en ker­to­ma­na konk­reet­ti­se­na, ih­mis­ten ko­ke­mus­ten kaut­ta. Mitä jää­kä­ri­liik­keen va­rus­ta­mi­nen mer­kit­si Ko­so­lan ta­lon vä­el­le, mil­lai­sia uh­rauk­sia teh­tiin ja ket­kä kai­ken mah­dol­lis­ti­vat.

– Ih­mi­set kiin­nos­tu­vat, kun his­to­ria tuo­daan hei­dän ta­sol­leen. Kun ker­too, kuin­ka Vih­to­ri Ko­so­la oli huk­kua ko­ti­ran­nas­sa kah­des­ti ja mi­ten hän pe­las­tui, ta­ri­na muut­tuu lä­hei­sek­si ja to­dek­si.

Kar­hu­mä­ki ko­ros­taa eri­tyi­ses­ti ar­jen his­to­ri­an mer­ki­tys­tä.

– Ko­ti­seu­tu­his­to­ria an­taa mah­dol­li­suu­den ker­toa isän­maan suu­ria vai­hei­ta niin, et­tä ne tun­tu­vat sy­dä­mes­sä as­ti. Ih­mi­set eläy­ty­vät on­nis­tu­mi­siin, pel­koi­hin, pet­ty­myk­siin ja yh­des­sä sel­viy­ty­mi­seen.

Vie­rai­li­joil­le Kar­hu­mä­ki pyr­kii an­ta­maan ko­ke­muk­sen, jos­sa oma paik­ka su­ku­pol­vien ket­jus­sa vah­vis­tuu.

– Kun ih­mi­nen läh­tee Ko­so­lan ta­lon vie­rai­lul­ta, toi­von et­tä hän ko­kee kuu­lu­van­sa tä­hän ta­ri­naan, et­tä hän saa kiin­ni jos­tain omas­ta juu­res­taan, omas­ta per­he­his­to­ri­as­taan.

Nuo­ril­le hän ker­too ta­ri­nat eri­tyi­sen tar­kas­ti pai­kan­net­tui­na.

– Ha­lu­an, et­tä he ym­mär­tä­vät, et­tä tämä kaik­ki on ta­pah­tu­nut juu­ri tääl­lä, hei­dän omil­le iso­van­hem­mil­leen ja isoi­so­van­hem­mil­leen.

Usein opas­tuk­sis­sa on mu­ka­na kou­lu­luok­kia tai su­ku­ko­kous­vä­keä, jol­loin kol­me­kin su­ku­pol­vea kuun­te­lee ta­ri­noi­ta yh­des­sä.

– On hie­noa, kun nuo­ren sil­miin syt­tyy ki­pi­nä. Sii­nä syn­tyy ko­ti­seu­tuih­mi­siä.

Kar­hu­mä­en oma suh­de his­to­ri­aan ei ole sat­tu­maa. Hän ker­too kul­ke­neen­sa pie­nes­tä pi­tä­en isän­sä mu­ka­na pai­kois­sa, joi­hin liit­tyy vah­va la­pu­a­lai­nen ja poh­ja­lai­nen muis­ti. Isän su­ku­juu­ret ja kou­lu­a­jan ko­ke­muk­set ovat La­pu­al­ta.

– Aloin imeä Ko­so­lan ta­lon ja jää­kä­ri­liik­keen ta­ri­noi­ta jo nel­jä–vii­si­vuo­ti­aa­na. Is­tuin Ko­so­lan ran­nas­sa kuun­te­le­mas­sa, kun isä ta­ri­noi, mik­si ta­los­sa oli ta­pah­tu­nut niin pal­jon suur­ta ja tär­ke­ää.

Kun Heli Kar­hu­mä­ki ja puo­li­so Ta­pio Sep­pä-Las­si­la päät­ti­vät pa­la­ta juu­ril­leen, va­lin­ta osui no­pe­as­ti La­pu­al­le.

– Se oli klas­si­nen ko­ti­seu­tui­kä­vä. Tääl­lä on vah­va his­to­ria, juu­re­va hen­gel­li­syys ja kau­pun­gin koko on so­pi­va elää. Ti­la­sim­me La­pu­an Sa­no­mat jo pari vuot­ta en­nen muut­toa. Ha­lu­sin tie­tää paik­ka­kun­nas­ta kai­ken.

En­sim­mäi­nen käyn­ti Ko­so­lan ta­los­sa 2004 muu­ton jäl­keen si­ne­töi suun­nan.

– Toi­voin pää­se­vä­ni ta­loon edes vii­kok­si töi­hin. Kah­dek­san­tois­ta vuot­ta myö­hem­min sii­tä tuli työ­paik­ka­ni.

Pai­kal­lis-Ant­ti-pat­saan luo­vut­ta­nut La­pu­an Sa­no­mien pää­toi­mit­ta­ja Ma­ri­an­ne Läh­de ku­va­si Kar­hu­mä­en työ­tä ai­nut­laa­tui­sek­si.

– Ta­ri­nal­lis­tat Ko­so­lan ta­lon his­to­ri­aa in­nos­tuk­sel­la ja am­mat­ti­tai­dol­la. Työ­si sä­tei­lee po­si­tii­vi­ses­ti koko ko­ti­kau­pun­kiim­me ja laa­jem­min maa­kun­taan. Me pai­kal­lis­leh­des­sä­kin saam­me työ­si an­si­os­ta vii­koit­tain hie­noa uu­ti­soi­ta­vaa.

Luo­vu­tus­ti­lai­suu­des­sa oli mu­ka­na myös La­pua-sää­ti­ön hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Hilk­ka Mai­ja An­ti­la, joka kiit­ti Kar­hu­mä­keä ko­ti­seu­tu­his­to­ri­an elä­vöit­tä­mi­ses­tä ja sen vaa­li­mi­ses­ta.

– Tämä työ on pa­ras, mitä voin ku­vi­tel­la. On etuo­i­keus saa­da pe­reh­tyä ko­ti­seu­tuun yhä sy­vem­min ja ja­kaa tätä ta­ri­naa, Kar­hu­mä­ki sa­noo.

Ko­so­lan ta­lon kaut­ta voi Kar­hu­mä­en mu­kaan ker­toa koko Suo­men val­ti­on his­to­ri­an pää­koh­dat.

– Kai­kes­ta on tie­toa. Talo ja sen asuk­kai­den ta­ri­nat hei­jas­ta­vat kan­sal­li­sia ta­pah­tu­mia ai­van Suo­men so­das­ta läh­tien. Sik­si tämä työ ei lopu kos­kaan. Luen koko ajan li­sää, ja van­han pääl­le ker­tyy uut­ta.

Hän us­koo, et­tä ta­ri­noil­la on voi­ma si­toa ih­mi­siä yh­teen.

– Yh­des­sä ko­et­tu his­to­ria an­taa juu­ret. Ja kun sii­hen li­sää pie­nen an­nok­sen tun­net­ta ja läm­pöä, syn­tyy jo­tain, joka kan­taa pit­käl­le.