Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Ete­lä­poh­ja­lai­nen ruo­ka­pe­rin­ne elää vah­vas­ti ar­jen ta­ri­nois­sa, re­sep­ti­vih­ko­jen mar­gi­naa­leis­sa ja keit­ti­ön­pöy­tien muis­ti­jäl­jis­sä. Yk­si näis­tä vaa­ti­mat­to­mis­ta mut­ta ar­vok­kais­ta pe­rin­ne­ruo­is­ta on pii­mä­vel­li. Se on ruo­ka, joka mo­nel­le tuo mie­leen lap­suu­den­ko­din keit­ti­ön tai mum­mo­lan tuok­sut.

Rit­va ja Mat­ti Ku­pa­ri kut­sui­vat mi­nut ko­tiin­sa mais­ta­maan tätä tut­tua mut­ta har­vi­nai­sek­si käy­nyt­tä ma­kua, pii­mä­vel­liä. Emän­tä har­mit­te­li keit­to­kul­hon kant­ta ava­tes­saan vel­lis­tä tul­leen lii­an sa­ke­aa.

Nos­tan en­sim­mäi­sen lu­si­kal­li­sen lau­ta­sel­ta­ni suu­hun, mais­te­len ja muis­te­len ai­em­pia ker­to­ja. Pii­mä­vel­li on ai­na mais­tu­nut suus­sa­ni hy­väl­tä, mut­ta nyt, maku on täy­del­lis­tä. Lem­pe­än ha­pan­ta, hy­vän ime­lää, sa­met­ti­sen peh­me­ää. Pa­ras­ta pii­mä­vel­liä, mitä olen kos­kaan syö­nyt!

Rit­va Ku­pa­ri keit­tää pii­mä­vel­lin mie­hen­sä tä­din, Kai­sa Kor­pe­lan, re­sep­til­lä.

– Hän keit­ti sitä meil­le nuo­ruu­des­sa ja se oli niin hy­vää, et­tä pyy­sin hä­nel­tä re­sep­tin it­sel­le­ni. Kir­joi­tin sen ylös keit­to­kir­jaa­ni syys­kuus­sa 1979. Äi­ti­ni­kin keit­ti sitä lap­suu­des­sa­ni, mut­ta hän kuo­li en­nen kuin eh­din saa­da hä­nen re­sep­ti­ään, Rit­va ker­too.

Vuo­sien saa­tos­sa hä­nen pii­mä­vel­li on mu­kau­tu­nut keit­tä­jän oman maun mu­kai­sek­si.

– En tee vel­liin tai­ki­na­pal­lo­ja, kor­vaan ne rii­sil­lä. Jot­kut lait­ta­vat ma­ka­ro­nia. Toi­set si­tout­ta­vat ru­si­nat klimp­pei­hin, minä lai­tan ne erik­seen. Lei­pä- eli maa­lais­juus­to­pa­lat li­sään val­mii­seen keit­toon vii­mei­sek­si kaa­ta­mal­la kuu­man kei­ton juus­to­jen pääl­le. Lo­rau­tan vel­liin myös ker­maa, Rit­va pal­jas­taa.

Pii­mä­vel­li liit­tyy van­hoi­hin maa­seu­dun ruo­ka- ja mai­to­tuo­te­tot­tu­muk­siin. Se on ol­lut ar­ki­ruo­kaa ja sitä on teh­ty eri­tyi­ses­ti Ete­lä-Poh­jan­maan alu­eel­la.

– Se voi ol­la ny­kyi­sin tääl­lä jon­kun per­heen ju­han­nus­ruo­ka­pe­rin­net­tä. It­se kei­tän sitä enää hy­vin har­voin, mut­ta jos tu­lee sen oloi­sia vie­rai­ta ky­lään, et­tä tie­dän hei­dän pi­tä­vän pii­mä­vel­lis­tä, tai se on tut­tu ma­ku­maa­il­ma hei­dän lap­suu­des­taan, teen pii­mä­vel­liä. Moni oman ikä­luok­ka­ni ih­mi­sis­tä on sii­tä ai­van lu­mois­saan, kun ei­vät ole saa­neet sitä eh­kä vii­mek­si kuin lap­suu­des­saan ja nuo­ruu­des­saan, Rit­va ar­vi­oi.

Hän suun­nit­te­lee keit­tä­vän­sä sitä myös Ro­va­nie­mel­lä asu­vil­le po­jan lap­sil­le, 5- ja 9-vuo­ti­ail­le ty­töil­le.

– Lap­sen­lap­set ei­vät ole vie­lä pääs­seet pii­mä­vel­liä mais­ta­maan, mut­ta us­kon, et­tä ru­si­nat kei­tos­sa hou­kut­te­le­vat hei­tä ko­kei­le­maan, Rit­va suun­nit­te­lee.

Pii­mä­vel­li ei eh­kä kil­pai­le ul­ko­nä­öl­lään ny­ky­ra­vin­to­loi­den an­nos­ten kans­sa, mut­ta sen ar­vo pii­lee muus­sa. Se on osa kult­tuu­ri­pe­rin­töä, jo­hon liit­tyy pal­jon enem­män kuin pelk­kä re­sep­ti. Se on hil­jai­nen het­ki kul­hol­li­sen ää­rel­lä, joka pa­laut­taa aja­tuk­set het­keen, jos­sa tär­kein­tä ei ol­lut kii­re vaan kyl­läi­syys ja ko­toi­nen olo, kun yk­sin­ker­tai­suus mais­tuu par­haal­ta.

Pii­mä­vel­li on ma­ku­muis­to niu­kem­mis­ta ajois­ta, mut­ta se on sil­ti py­sy­nyt ar­jes­sa mu­ka­na vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen.

– En­si­ker­ta­lai­sel­le pii­mä­vel­li ei eh­kä näy­tä hou­kut­te­le­val­ta, ei­kä ni­mi­kään sitä ylen­nä. Minä olen yleen­sä sil­loin ker­to­nut, et­tä Rit­va keit­tää keit­toa, jos­sa on lei­pä­juus­ton­pa­lo­ja ja mais­tuu lie­väs­ti ka­ra­mel­li­soi­dul­ta. Näin ih­mi­set in­nos­tu­vat sitä mais­ta­maan, Mat­ti Ku­pa­ri ker­too.

Rit­van pii­mä­vel­liä ovat saa­neet naut­tia mo­net la­pu­a­lai­set, niin pie­net kuin suu­rem­mat­kin ryh­mät. Oman ko­din siu­naa­mis­ti­lai­suu­teen hän keit­ti sitä lä­hes 20 vie­raal­le.

Keit­toa on saa­nut mais­taa myös kult­tuu­ri­vai­kut­ta­ja Ir­ma Re­well, joka ihas­tui sen ai­nut­laa­tui­suu­teen ja ti­la­si sitä mei­je­ri­ton­kal­li­sen saa­res­sa si­jait­se­val­la hu­vi­lal­laan pi­det­tyyn juh­laan. Tä­män ti­lai­suu­den myö­tä pii­mä­vel­li pää­tyi myös Kii­nan kan­sal­li­soop­pe­ran ka­pel­li­mes­ta­rin, Ma­da­me Zhen­gin, lau­ta­sel­le Suo­mes­sa vie­rail­les­saan.

Hä­nen ni­men­sä ja ter­veh­dyk­sen­sä löy­ty­vät yhä Ku­pa­rin vie­ras­kir­jas­ta muis­tut­ta­en, et­tä suo­ma­lai­nen pe­rin­ne­ruo­ka voi löy­tää tien­sä maa­il­man ää­riin as­ti.