Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Olympiamitalisti Mikko Huhtala toipuu hyvää vauhtia olkapääleikkauksesta, nauttii kesästä oman kodin rantasaunassa ja sen terassilla kuunnellen takana virtaavan kosken kohinaa. Kuva: Minna Vainionpää
Lapualainen painin olympiapronssisti ja MM- ja EM-hopeamitalisti Mikko Huhtala (73v) on ollut painimolskilla tai ihan sen tuntumassa 1950-luvun lopusta saakka.
– Kotoa kaikki lähti. Veljet painivat ja isä oli kovettu painimies. Kavereistani moni paini. Molskilla oli kaikenikäistä väkeä, kun miehet väänsivät painikämpällä, niin me klopit odotimme sitä hetkeä kun ne miehet huilasivat hetken, jolloin me klopit jylttäsimme menemään. Mattoja oli vain yksi, mutta porukkaa paljon, Mikko Huhtala muistelee.
Tänä päivänä paini käy maassamme ankaraa kisaa muiden urheilulajien ja kaikkien muiden harrasteiden kanssa. Sitkeyttä ja kestävyyttä vaativa paini on kurimuksessa tänäisten hektisten ja nopeasti vaihtuvien mielenkiinnon kohteiden vuoksi. Jos asian pelkistää lapualaisittain, niin aikuisten kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisoissa vuonna 2017 oli mojovat kahdeksan painijaa Virkiästä. Viime kevään ”krekon” SM-kisoissa painimatolla ei ollut yhtään virkiäläistä. Tosin kevään SM-molskilla ei sanottavasti ollut painijoita myöskään mistään muualta; kevään SM-kisoissa painijoita oli alle 50.
– Kansallisia kisoja ei enää kummemmin ole, seurajoukkuekilpailuja ei voida pitää kun kaikkiin sarjoihin ei seuroista saada kilpapainijoita. Valmentajista ja vetäjistä on seuroissa pulaa, Huhtala tietää.
Maailmanlaajuisesti painijoita vielä piisaa. Esimerkiksi Iranissa, Turkissa ja jokseenkin kaikissa entisen Neuvostoliiton maissa paini ei ole vain urheilua, vaan syväkulttuuria ja vahvaa perinnettä. Kansallinen painiliitto toimii noin 180 eri valtiossa.
Huhtala oli monipuolinen, väkevä ja monipuolinen painija. Hänellä oli hyvä tasapaino, vahvat jalat ja nopea äly. Hänen painiliikevalikoimansa oli kattava. Siihen kuuluivat muiden muassa käsivarsiheitto ja niskalenkki. Hän oli vahva työntäjä ja hän sai hyvin tehtyä sivuliikkeitä.
Huhtala muistuttaa siitä, että vähintään puolet painimenestyksestä syntyy painijan hyvästä keskittymisestä ja väkevästä tahdosta sekä sisäisestä halusta voittaa kulloinenkin matsi.
– Parasta painissa kumminkin on itsensä voittaminen ja fyysisen ja henkisen tilan mittaaminen, Huhtala toteaa.
Painijan pitää olla sitkeä ja kyettävä näkemään vuosien päähän.
– Vuosi menee äkkiä, eikä yhden vuoden aikana välttämättä kovin paljon kehity. Painijan tie ihan maailman huipputasolle kestää useimmiten vuosikausia, joskus jopa kymmenen vuotta ja sitä enemmän.
Mikko Huhtala on huomannut useiden ulkomaalaistaustaisten tulleen painiin mukaan maassamme. Huhtala sanoo painin kotouttavan hyvin.
– On tärkeää, että ihminen hyväksytään joukkoon kuuluvaksi. Havaintojeni mukaan painiseuroissa yhä niin tapahtuu.
Paini antaa, mutta se myös ottaa. Ihan ilman murheita ei Mikko Huhtalakaan ole selvinnyt. Aiemmin häneltä on leikattu lonkka. Nyt vihoittelevat olkapäät.
– Painin päätuomari nosti usein käteni voiton merkiksi pystyyn, sitähän olkapääni ei kestänyt, Huhtala virnistää.
Mikko Huhtala ei ole antanut iän kertymisen ja joidenkin vaivojen lannistaa itseään.
– Vesijumppaan, kävelen paljon ja käyn punttisalilla, hän mainitsee.
Lapuan kaupungin kiinteistöpäällikkönä päivätyönsä tehnyt nykyeläkeläinen Mikko Huhtala muistuttaa painin kokonaisvaltaisesta merkityksestä.
– Eikä kaikkien painijoiden välttämättä tarvitse tähdätä maailman huipulle. Paini on myös kuntoliikuntana mitä mainioin, Huhtala mietiskelee.
Hannu Ranta
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?