La­pu­a­lai­nen pai­nin olym­pi­ap­rons­sis­ti ja MM- ja EM-ho­pe­a­mi­ta­lis­ti Mik­ko Huh­ta­la (73v) on ol­lut pai­ni­mols­kil­la tai ihan sen tun­tu­mas­sa 1950-lu­vun lo­pus­ta saak­ka.

– Ko­toa kaik­ki läh­ti. Vel­jet pai­ni­vat ja isä oli ko­vet­tu pai­ni­mies. Ka­ve­reis­ta­ni moni pai­ni. Mols­kil­la oli kai­ke­ni­käis­tä vä­keä, kun mie­het vään­si­vät pai­ni­käm­päl­lä, niin me klo­pit odo­tim­me sitä het­keä kun ne mie­het hui­la­si­vat het­ken, jol­loin me klo­pit jylt­tä­sim­me me­ne­mään. Mat­to­ja oli vain yk­si, mut­ta po­ruk­kaa pal­jon, Mik­ko Huh­ta­la muis­te­lee.

Tänä päi­vä­nä pai­ni käy maas­sam­me an­ka­raa ki­saa mui­den ur­hei­lu­la­jien ja kaik­kien mui­den har­ras­tei­den kans­sa. Sit­keyt­tä ja kes­tä­vyyt­tä vaa­ti­va pai­ni on ku­ri­muk­ses­sa tä­näis­ten hek­tis­ten ja no­pe­as­ti vaih­tu­vien mie­len­kiin­non koh­tei­den vuok­si. Jos asi­an pel­kis­tää la­pu­a­lai­sit­tain, niin ai­kuis­ten kreik­ka­lais-roo­ma­lai­sen pai­nin SM-ki­sois­sa vuon­na 2017 oli mo­jo­vat kah­dek­san pai­ni­jaa Vir­ki­äs­tä. Vii­me ke­vään ”kre­kon” SM-ki­sois­sa pai­ni­ma­tol­la ei ol­lut yh­tään vir­ki­ä­läis­tä. To­sin ke­vään SM-mols­kil­la ei sa­not­ta­vas­ti ol­lut pai­ni­joi­ta myös­kään mis­tään muu­al­ta; ke­vään SM-ki­sois­sa pai­ni­joi­ta oli al­le 50.

– Kan­sal­li­sia ki­so­ja ei enää kum­mem­min ole, seu­ra­jouk­ku­e­kil­pai­lu­ja ei voi­da pi­tää kun kaik­kiin sar­joi­hin ei seu­rois­ta saa­da kil­pa­pai­ni­joi­ta. Val­men­ta­jis­ta ja ve­tä­jis­tä on seu­rois­sa pu­laa, Huh­ta­la tie­tää.

Maa­il­man­laa­jui­ses­ti pai­ni­joi­ta vie­lä pii­saa. Esi­mer­kik­si Ira­nis­sa, Tur­kis­sa ja jok­seen­kin kai­kis­sa en­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton mais­sa pai­ni ei ole vain ur­hei­lua, vaan sy­vä­kult­tuu­ria ja vah­vaa pe­rin­net­tä. Kan­sal­li­nen pai­ni­liit­to toi­mii noin 180 eri val­ti­os­sa.

Huh­ta­la oli mo­ni­puo­li­nen, vä­ke­vä ja mo­ni­puo­li­nen pai­ni­ja. Hä­nel­lä oli hyvä ta­sa­pai­no, vah­vat ja­lat ja no­pea äly. Hä­nen pai­ni­lii­ke­va­li­koi­man­sa oli kat­ta­va. Sii­hen kuu­lui­vat mui­den mu­as­sa kä­si­var­si­heit­to ja nis­ka­lenk­ki. Hän oli vah­va työn­tä­jä ja hän sai hy­vin teh­tyä si­vu­liik­kei­tä.

Huh­ta­la muis­tut­taa sii­tä, et­tä vä­hin­tään puo­let pai­ni­me­nes­tyk­ses­tä syn­tyy pai­ni­jan hy­väs­tä kes­kit­ty­mi­ses­tä ja vä­ke­väs­tä tah­dos­ta sekä si­säi­ses­tä ha­lus­ta voit­taa kul­loi­nen­kin mat­si.

– Pa­ras­ta pai­nis­sa kum­min­kin on it­sen­sä voit­ta­mi­nen ja fyy­si­sen ja hen­ki­sen ti­lan mit­taa­mi­nen, Huh­ta­la to­te­aa.

Pai­ni­jan pi­tää ol­la sit­keä ja ky­et­tä­vä nä­ke­mään vuo­sien pää­hän.

– Vuo­si me­nee äk­kiä, ei­kä yh­den vuo­den ai­ka­na vält­tä­mät­tä ko­vin pal­jon ke­hi­ty. Pai­ni­jan tie ihan maa­il­man huip­pu­ta­sol­le kes­tää useim­mi­ten vuo­si­kau­sia, jos­kus jopa kym­me­nen vuot­ta ja sitä enem­män.

Mik­ko Huh­ta­la on huo­man­nut usei­den ul­ko­maa­lais­taus­tais­ten tul­leen pai­niin mu­kaan maas­sam­me. Huh­ta­la sa­noo pai­nin ko­tout­ta­van hy­vin.

– On tär­ke­ää, et­tä ih­mi­nen hy­väk­sy­tään jouk­koon kuu­lu­vak­si. Ha­vain­to­je­ni mu­kaan pai­ni­seu­rois­sa yhä niin ta­pah­tuu.

Pai­ni an­taa, mut­ta se myös ot­taa. Ihan il­man mur­hei­ta ei Mik­ko Huh­ta­la­kaan ole sel­vin­nyt. Ai­em­min hä­nel­tä on lei­kat­tu lonk­ka. Nyt vi­hoit­te­le­vat ol­ka­päät.

– Pai­nin pää­tuo­ma­ri nos­ti usein kä­te­ni voi­ton mer­kik­si pys­tyyn, si­tä­hän ol­ka­pää­ni ei kes­tä­nyt, Huh­ta­la vir­nis­tää.

Mik­ko Huh­ta­la ei ole an­ta­nut iän ker­ty­mi­sen ja joi­den­kin vai­vo­jen lan­nis­taa it­se­ään.

– Ve­si­jump­paan, kä­ve­len pal­jon ja käyn punt­ti­sa­lil­la, hän mai­nit­see.

La­pu­an kau­pun­gin kiin­teis­tö­pääl­lik­kö­nä päi­vä­työn­sä teh­nyt ny­ky­e­lä­ke­läi­nen Mik­ko Huh­ta­la muis­tut­taa pai­nin ko­ko­nais­val­tai­ses­ta mer­ki­tyk­ses­tä.

– Ei­kä kaik­kien pai­ni­joi­den vält­tä­mät­tä tar­vit­se täh­dä­tä maa­il­man hui­pul­le. Pai­ni on myös kun­to­lii­kun­ta­na mitä mai­ni­oin, Huh­ta­la mie­tis­ke­lee.

Han­nu Ran­ta