Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Upea vä­ri­käs mu­raa­li eli sei­nä­maa­laus rau­ta­tie­sil­lan ali­ku­lus­sa on saa­nut mo­nen ohi­kul­ki­jan py­säh­ty­mään ja ihas­te­le­maan te­os­ta. Tai­de­te­os nä­kyy hy­vin, kun kul­kee jo­ki­ran­nan ke­vy­en­lii­ken­teen­väy­lää kä­ve­ly­sil­lal­ta Van­han Pau­kun suun­taan. Te­ki­jä­nä on bra­si­li­a­lai­nen ja pit­kään jo Sak­sas­sa asu­nut tai­tei­li­ja Ke­ly­ne Reis. Reis saa­pui La­pu­al­le hä­meen­lin­na­lai­sen Mint­tu Saa­ri­sen kut­su­ma­na, kun Saa­ri­nen viet­ti ke­sän La­pu­al­la ke­sä­tai­tei­li­ja­na. Nai­set ovat teh­neet pal­jon yh­teis­työ­tä Hä­meen­lin­nas­sa use­am­man vuo­den ajan ja Saa­ri­nen ajat­te­li, et­tä Reis voi­si omal­la tai­teel­laan luo­da La­pu­al­le jo­tain poik­keuk­sel­lis­ta ja mie­len­kiin­tois­ta. Reis on iloi­nen, et­tä sai kut­sun tul­la, teh­dä tai­det­ta tääl­lä ja si­tä­kin enem­män pääs­tä tu­tus­tu­maan paik­ka­kun­taan ja sen asuk­kai­siin.

– Olen to­del­la iloi­nen, et­tä pää­sin tu­tus­tu­maan La­pu­aan ja la­pu­a­lai­siin. Olen koh­dan­nut tääl­lä iha­nia ih­mi­siä. Ju­na­mat­ka­ni tän­ne oli si­kä­li ai­van iha­na, kos­ka me­nin aluk­si vää­rään ju­naan. Kon­duk­töö­ri oli ym­mär­tä­väi­nen ja sa­noi, et­tä kat­so en­si ker­ral­la vä­hän tar­kem­min oi­kea juna. Sak­sas­sa oli­sin saa­nut jo mo­nen­lais­ta sak­koa ja pa­hek­sun­taa, Reis ker­too nau­ra­en vii­ta­ten kan­sal­li­suuk­sien mah­dol­li­siin ero­a­vai­suuk­siin. Hän ker­too ole­van­sa jo hy­vin sak­sa­lais­tu­nut, kos­ka on asu­nut niin kau­an Sak­sas­sa.

– Sak­sa­lai­sis­sa on omat piir­teen­sä ku­ten bra­si­a­lai­sis­sa­kin ja var­mas­ti myös suo­ma­lai­sis­sa. Sit­ten voi ol­la myös yh­dis­tel­miä, ku­ten minä.

Ke­ly­ne ker­too, et­tä kun Mint­tu Saa­ri­nen näyt­ti hä­nel­le ku­via pai­kas­ta la­pu­a­lai­sen sil­lan al­la, jo­hon mu­raa­li voi­tai­siin maa­la­ta, hän oli var­ma, et­tä te­ok­sel­la täy­tyy häl­ven­tää ala­ku­loa ja tuo­da sen ti­lal­le kir­kas, iloi­nen ja ys­tä­väl­li­nen tun­nel­ma.

– Ja niin me teim­me­kin. Mu­raa­lin te­ke­mi­nen oli mie­le­käs­tä. Maa­laa­mi­nen oli kui­ten­kin kal­te­val­la pin­nal­la mel­ko haas­ta­vaa.

– Li­hak­set ovat lu­jil­la kal­te­val­la pin­nal­la ta­sa­pai­noil­les­sa. Olen saa­nut on­nek­si apua ja kök­kä­läi­si­ä­kin ka­ve­rik­si.

Ke­ly­nen tai­tees­sa on isos­sa roo­lis­sa usein muo­dot ja vä­rit. La­pu­al­la­kin mu­raa­lia kat­so­es­sa voi sen to­de­ta ole­van niin.

– Te­os­te­ni ai­heet liit­ty­vät ylei­ses­ti muo­toi­hin ja vä­rei­hin. Täs­sä ni­me­no­mai­ses­sa työs­sä oh­ja­sin aja­tuk­si­a­ni or­gaa­ni­sem­pien muo­to­jen luo­mi­seen, lä­hem­mäk­si luon­toa ja eh­kä viit­taa­maan kuk­kiin.

Min­kä vies­tin Ke­ly­ne ha­lu­aa vä­lit­tää la­pu­a­lai­sil­le te­ok­sen myö­tä?

– Min­kä vies­tin ha­lu­ai­sin vä­lit­tää? Var­maan sen, et­tä ih­mis­ten tu­li­si kat­soa ym­pä­ril­leen ja näh­dä kau­neus, joka on kaik­ki­al­la kät­ket­ty­nä, La­pu­an­jo­en ve­des­sä, upeis­sa pil­vis­sä, jot­ka il­mes­ty­vät tyh­jäs­tä ja ka­to­a­vat sa­moin, lin­tu­jen len­nos­sa, sa­tees­sa. Ai­na on syy ol­la kii­tol­li­nen ja on­nel­li­nen!