Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
MäSän, Kyösti Järvelän ja Lauri Kotamäen, uudella levyllä Hyppööllä, polokkaa veretähän perinteitä kunnioittaen, mutta parille tuttuun tapaan hauskasti ja yllätyksellisesti.
Jari Rauhala
MäSä-duon, Lapuan Lakaluoman kylästä maailmalle lähteneen Lauri Kotamäen ja ilmajokisen, mutta vahvasti Kaustisen viuluperinteestä ponnistavan Kyösti Järvelän kolmas studioalbumi, Hyppööllä, on julkistettu. Kuulin poikia paikallisen Rahvaanmusiikinkerhon tilaisuudessa kansanmusiikkiliiton kiertueen avauskeikalla Tampereen Telakalla huhtikuun alussa.
Albumi on mielenkiintoinen ja vaihteleva. Se saattaa jakaa mielipiteitä, mutta ei jätä kylmäksi. Siinä pelimannit ovat lähteneet kylille, hyppöölle, kohdanneet soittajia ja laulajia. Levyltä huokuu ystävyys ja pelimannihenki, jossa suodaan myös vapaus lähteä riehakkaasti omille poluilleen. Kaikki turhantärkeys on poissa, poijjaat antavat soittimiensa laulaa taidokkaasti, kuitenkaan itseään korostamatta. Levyllä käsitellään kappaleita perinteitä kunnioittaen, mutta hauskasti ja yllätyksellisesti, toki vahvasti läsnä ovat myös ikiaikaiset eteläpohjalaisen pelimanniperinteen teemat: uho, viinanjuonti ja riiaaminen. Rosoa ja heittäytymistä siis riittää ja luonnollisesti polokkaa veretähän niin nopiaa kuin vain ikinä lähtöö.
Jo Paula Susitaipaleen suunnittelema levynkansi poikkeaa aikaisempien albumien, Eläköön 2017 ja Koskemattomat 2020, syvimmästä perinteestä kumpuavista MäSän poseerauksista, se on värikäs ja kutittelee mielikuvitusta. Albumi tunkeutuukin pelimannin mieleen, tunteisiin, herkkyyteen ja reippaaseen elämään sekä ehkä tärkeimpään, yhteisöllisyyteen ja kohtaamisiin: Soittajan matkaan kylien raiteilla.
Ytimekkäästä avausraidasta, Laulajapoika, Kyösti Järvelä kommentoi Telakan keikalla.
– Vaikka se on vain tällaanen lyhykäänen, niin siinä tuloo kaikki ne tarpeelliset asiat toimitettua.
Levyn nimikappale, Kyösti Järvelän sävellys Hyppööllä, taas on sitä ittiänsä, nopiaa ja räväkkää, täynnä elämäniloa ja riemua, joka menee takuuvarmasti jalan alle.
Levyllä vierailee runsas joukko muusikoita, jotka ovat kuulemma sattuneet paikalle. Pelimannihenki kannattelee ja kaveria autetaan aina ja tämähän on sitä eteläpohjalaisuutta parhaimmillaan. Myös mestarikansanlaulaja Jussi Asun Sävellys ja Tero Hautamäen sanoitus, Hotti On Taikaa, moikuu hauskasti ja veikeästi, vieden pelimannit reissun päälle kohti etelää.
Perinteikäs Villiruusukin saa kovan kyydin tamperelaisen lyömäsoitintaiteilija Janne Tuomen riehakkaassa käsittelyssä, jossa edesmenneen legendaarisen rumpalin Matti Takalan henki on voimakkaasti läsnä. Olin epäilevä ja hieman järkytyinkin, kun kuulin, että MäSän uudella levyllä paukutetaan rumpupatteria, mutta kuultuani Kyösti Järvelän verevän tulkinnan, niin ensijärkytyksen jälkeen oli pakko sanoa: Ei huono!
Varsinkin näyttelijä ja pelimanni Jussi Lammin herkkä ja runollinen päätösraidan tilitys, Tänne Vaan Jään, iskee suoraan raavaankin miehen syrämeen. Nuoremman polven pelimannit ovat ottaneet oikeuden tehdä oman polkunsa tulevaisuuteen, polun, jolla mielelläni näitä ystävyksiä seurailen.
Jari Rauhala
Kirjoittaja on pitkänlinjan kansanmusiikin harrastaja ja pelimanni
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?