Alan­gon te­ol­li­suu­sa­lu­eel­la si­jait­se­van uu­tu­kai­sen hal­li­ra­ken­nuk­sen yk­si hal­li yl­lät­tää. Vaa­ti­mat­to­mal­ta näyt­tä­vän oven ta­kaa löy­tyy Kost­ja Ben­ko­vic­hin stu­dio, jos­sa työs­tet­ty­jä te­ok­sia on esil­lä Eu­roo­pan suu­rim­mis­sa kau­pun­geis­sa, on­han hän kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu tai­tei­li­ja.

Ben­ko­vich aloit­ti tai­tei­li­jau­ran­sa ko­ti­maas­saan Ve­nä­jäl­lä. Vuon­na 2018 hän tuli siel­lä tun­ne­tuk­si te­ok­sel­la The Scream. Tai­de­te­os on me­tal­li­ke­hi­kos­ta ra­ken­net­tu ver­sio Ed­vard Munc­hin Huu­to-maa­lauk­ses­ta tu­tus­ta, kär­si­mys­tä esit­tä­väs­tä naa­mas­ta.

Ben­ko­vich asen­si te­ok­sen il­man lu­paa ve­nä­läi­sen op­po­si­ti­o­po­li­tii­kon Bo­ris Nemt­so­vin mur­ha­pai­kal­le, muis­ta­en tä­män te­ke­mää ak­ti­vis­mia ja sur­ren sär­ky­nyt­tä haa­vet­ta de­mok­raat­ti­ses­ta Ve­nä­jäs­tä.

– Tai­de­te­ok­sil­le­ni tyy­pil­li­sel­lä ta­val­la käy­tin tun­net­tua vi­su­aa­lis­ta ku­vaa uu­des­sa kon­teks­tis­sa, luo­den sil­le uu­den mer­ki­tyk­sen, Ben­ko­vich ku­vai­lee.

Tai­tei­li­ja ra­ken­taa te­ok­si­aan pää­o­sin me­tal­lis­ta, mut­ta tuot­taa myös muun mu­as­sa di­gi­taa­li­sia te­ok­sia ja ak­ryy­li­maa­lauk­sia.

– Me­tal­li on ih­mi­sil­le tut­tu ma­te­ri­aa­li har­maas­ta kau­pun­ki­ark­ki­teh­tuu­ris­ta sekä van­ki­loi­den kal­te­reis­ta. Kan­taa­ot­ta­vis­sa te­ok­sis­sa­ni se on me­ta­fo­ra va­pau­den puut­teel­le, se­lit­tää Ben­ko­vich.

Ben­ko­vich teki vuo­sien mit­taan usei­ta lait­to­mas­ti asen­net­tu­ja ka­tu­tai­de­te­ok­sia, ku­ten Do­nets­kin alu­eel­la ala­sam­mut­tua Ma­la­y­sia Air­li­ne­sin len­toa 17 ku­vaa­van len­to­ko­neen si­lu­e­tin sekä taak­se­päin kul­ke­van kel­lon, joka tai­tei­li­jan mu­kaan sym­bo­loi yh­teis­kun­nan ke­hi­tys­tä Ve­nä­jäl­lä.

Hän niit­ti mai­net­ta myös vi­ral­li­sem­min kei­noin: vuon­na 2019 hän to­teut­ti soo­lo­näyt­te­lyn Triumf-gal­le­ri­as­sa. Hä­nen te­ok­si­aan li­sät­tiin Ve­nä­jän suu­rim­pien mu­se­oi­den ko­ko­el­miin. Vaik­ka ura oli nou­su­kii­dos­sa, Ben­ko­vich ta­ju­si tar­vit­se­van­sa ke­hit­ty­äk­seen kan­sain­vä­lis­tä ym­pä­ris­töä.

– Muu­tin Lon­too­seen vuon­na 2021. Siel­lä eu­roop­pa­lai­nen ura­ni läh­ti kun­nol­la käyn­tiin. Osal­lis­tuin suu­riin pro­jek­tei­hin, aloin työs­ken­nel­lä tuot­ta­ja­toi­mis­to Bird & Car­rot Pro­duc­ti­on­sin kans­sa ja loin kan­sain­vä­li­siä ver­kos­to­ja, hän ker­too.

Ben­ko­vic­hin pää­tös liit­tyä eu­roop­pa­lai­seen tai­deyh­tei­söön si­ne­töi­tyi, kun Ve­nä­jä hyök­kä­si Uk­rai­naan hel­mi­kuus­sa 2022.

– De­mok­raat­ti­sia ar­vo­ja omaa­va­na ih­mi­se­nä pi­din so­taa täy­sin hy­väk­sy­mät­tö­mä­nä. So­dan alet­tua jä­tin Ve­nä­jän taak­se­ni ja kes­ki­tyin täy­sin kan­sain­vä­li­seen uraa­ni.

Tai­tei­li­ja ku­va­si aja­tuk­si­aan so­das­ta te­ok­ses­saan The Suit­ca­se, joka on kel­tai­nen me­tal­lis­ta veis­tet­ty mat­ka­lauk­ku. Se otet­tiin osak­si Edin­burg­hin tai­de­ko­ko­el­maa ja sai huo­mi­o­ta muun mu­as­sa The Gu­ar­di­a­nin ja The Ti­me­sin kal­tai­sis­sa jul­kai­suis­sa Iso-Bri­tan­ni­as­sa.

– Teos sym­bo­loi pa­ko­lai­sia, jol­la on en­ti­ses­tä elä­mäs­tään jäl­jel­lä vain mat­ka­lauk­ku, ku­vai­lee Ben­ko­vich.

Näi­hin ai­koi­hin Ben­ko­vic­hil­lä oli lup­po­ai­kaa pro­jek­tien vä­lis­sä. Hä­nen mie­leen­sä juo­lah­ti Van­han Pau­kun tai­tei­li­ja­re­si­dens­si. Re­si­dens­siin hy­väk­sy­tyt tai­tei­li­jat saa­vat asua La­pu­al­la yk­si­ös­sä ja sy­ven­tyä tai­teen­sa te­ke­mi­seen kult­tuu­ri­kes­kuk­sen työ­ti­lois­sa.

Ben­ko­vich va­lit­tiin oh­jel­maan jo vuon­na 2018, mut­ta sil­loin hän ei pääs­syt tu­le­maan. Nyt hän oli kui­ten­kin jäl­leen yh­tey­des­sä Pauk­kuun ja sai uu­den kut­sun La­pu­al­le.

– Ra­kas­tin Suo­men hil­jai­suut­ta, luon­toa ja mah­dol­li­suut­ta up­pou­tua uu­siin pai­kal­li­siin pro­jek­tei­hin, Ben­ko­vich ker­too kak­si kuu­kaut­ta kes­tä­nees­tä vie­rai­lus­taan.

Pau­kun tai­tei­li­ja­re­si­dens­sin jäl­keen hän suun­ta­si Pie­tar­saa­reen toi­seen tai­tei­li­ja­re­si­dens­siin, jos­sa hän tu­tus­tui suo­ma­lai­seen tai­tei­li­ja­yh­tei­söön ja ys­tä­vys­tyi muun mu­as­sa Mar­tin Wickst­rö­min kans­sa. Ben­ko­vich osal­lis­tui kah­teen ryh­mä­näyt­te­lyyn Pie­tar­saa­res­sa ja När­pi­ös­sä, joi­den ku­raat­to­ri­na tämä toi­mi.

Suo­mi jäi py­sy­väs­ti hä­nen mie­leen­sä vie­rai­lu­jen jäl­keen, min­kä ta­kia hän pa­la­si La­pu­al­le vuon­na 2023, haa­veis­saan jää­dä tän­ne pi­dem­mäk­si ai­kaa.

– Vaik­ka työs­ken­te­lin sa­ma­nai­kai­ses­ti Lon­toos­sa, mi­nul­le kävi yhä sel­vem­mäk­si se, et­tä tar­vit­sen luon­non­lä­hei­sen ym­pä­ris­tön, jos­sa voin rau­has­sa ra­ken­taa suu­ria pro­jek­te­ja­ni, Ben­ko­vich muis­te­lee.

Vuon­na 2024 tai­tei­li­ja muut­ti lo­pul­li­ses­ti La­pu­al­le, pe­rus­ta­en yri­tyk­sen ja ra­ken­ta­en oman me­tal­li­työ­pa­jan kes­kus­taan. So­peu­tu­mi­nen uu­teen maa­han on su­ju­nut hy­vin.

– Tie­dän, mis­tä ti­laan ma­te­ri­aa­le­ja ja mis­tä löy­dän oi­ke­an­lais­ta me­tal­lia. Vaik­ka kau­pun­ki on pie­ni, inf­rast­ruk­tuu­ri on ke­hit­ty­nyt­tä ja kaik­ki tar­vit­se­ma­ni on saa­ta­vil­la, Ben­ko­vich ke­huu.

Hän kiit­tää eri­tyi­ses­ti tai­tei­li­ja­re­si­dens­sin koor­di­naat­to­ria Heli Tal­vi­tie­tä.

– Hä­nen an­si­os­taan pys­tyin pa­laa­maan La­pu­al­le.

Kii­tok­set saa myös pa­pe­ri­a­si­ois­sa aut­ta­nut maa­han­muut­to­koor­di­naat­to­ri Ma­riia Mat­vee­va.

La­pu­al­ta kä­sin Ben­ko­vich on osal­lis­tu­nut usei­siin pro­jek­tei­hin Eu­roo­pas­sa. Hän osal­lis­tui Lon­toos­sa The Bomb Fac­to­ry Art Foun­da­ti­o­nin Fra­gi­le-näyt­te­lyyn sekä Bel­gi­as­sa Wa­tou Arts Fes­ti­va­liin, joka on yk­si Eu­roo­pan suu­rim­mis­ta tai­de- ja ru­nous­fes­ti­vaa­leis­ta.

Tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­miin kuu­lu­vat muun mu­as­sa soo­lo­näyt­te­lyt Ox­for­din yli­o­pis­tos­sa sekä Mol­do­van kan­sal­lis­mu­se­os­sa.

Nuut­ti Rin­ne