Min­na Vai­ni­on­pää
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Hei­nä­kuu on ai­na ol­lut muu­ta­kin kuin läm­pöä ja lo­maa. Se on vuo­si­kym­me­net ol­lut La­pu­al­la ta­pah­tu­mien, yh­tei­söl­li­syy­den ja ta­ri­noi­den ai­kaa. Asi­oi­ta, jot­ka yh­dis­tä­vät la­pu­a­lai­sia vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen. Tämä su­ku­pol­vien jat­ku­mo nä­kyy van­ho­ja La­pu­an Sa­no­mia se­la­tes­sa. Kel­las­tu­neil­ta­kin si­vuil­ta hei­nä­kuu piir­tyy esiin ajan­koh­tai­se­na ja tu­tu­no­loi­se­na.

60 vuot­ta sit­ten La­pu­al­la ui­tiin "keh­nois­sa olois­sa", mut­ta seu­raa­vak­si ke­säk­si val­mis­tui Simp­si­öl­le lam­pi, joka toi­mii ny­kyi­sin avan­tou­in­ti­paik­ka­na­kin. Sil­loin­kin kus­tan­nu­sar­vio pai­sui, ku­ten pro­jek­teil­la usein on ta­pa­na. Sa­mal­le pai­kal­le on en­si vuon­na ra­ken­tu­mas­sa avan­to­sau­na. Tämä jat­ku­vuus ker­too jo­ta­kin olen­nais­ta. La­pu­al­la ra­ken­ne­taan yh­teis­tä hy­vää.

50 vuot­ta sit­ten leh­ti va­roit­te­li kyis­tä, neu­voi, mi­ten ka­la­saa­lis pyy­dys­te­tään pan­nul­le ja muis­tut­ti jopa pais­tin­pan­nun pe­se­mi­ses­tä pais­ton jäl­keen. Pie­net ar­jen neu­vot ker­to­vat elä­män­ta­vas­ta, jos­sa yh­tei­nen tie­to kul­kee su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Pie­niä te­ko­ja ar­vos­te­taan ja ja­e­taan. Se on osa su­ku­pol­vien vä­lis­tä hil­jais­ta so­pi­mus­ta. Yh­tä kaik­ki, tär­kein­tä oli ja­kaa se pai­kal­lis­leh­den kaut­ta.

40 vuot­ta sit­ten La­pu­an päi­vää vie­tet­tiin osin kaa­to­sa­tees­sa, tänä ke­sä­nä au­rin­gon­pais­tees­sa. Sääl­lä ei niin vä­liä, mut­ta yk­si asia py­syy. Päi­vä ko­ko­aa ih­mi­set yh­teen. Niin sil­loin kuin nyt, vuo­si­kym­men­ten ajan, La­pu­an päi­vä on ol­lut het­ki, jol­loin ko­tiin pa­la­taan, edes aja­tuk­sis­sa, ja yh­des­sä­o­lol­la on eri­tyi­nen mer­ki­tys.

Pe­rin­teet ei­vät ole vain men­nei­syyt­tä. Ne ovat elä­vää ta­ri­naa, jon­ka va­raan tu­le­vai­suus ra­ken­tuu. La­pu­an ta­pah­tu­mat, juh­lat ja ra­ken­nus­hank­keet ei­vät ole ir­ral­li­sia, ne ovat va­kaa­ta jat­ku­moa. Niis­sä koh­taa­vat paik­ka­kun­nan ny­kyi­set ja en­ti­set asuk­kaat, eri-ikäi­set ih­mi­set ja eri­lai­set elä­män­ti­lan­teet.

Hei­nä­kuu on het­ki py­säh­tyä sen ää­rel­le, mitä meil­lä on ol­lut ja mitä meil­lä yhä on. Se on yh­tei­sö, joka ra­ken­taa, ko­koon­tuu, juh­lii ja muis­taa. Näin syn­tyy pe­rin­ne. Sii­tä kas­vaa huo­mi­sen La­pua ja sen asuk­kaat.