Mira Uu­si­hau­ta-Koi­vu
@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Upe­at vä­ri­kyl­läi­set ja kuin lä­hes pai­ne­tuil­ta pin­noil­ta täy­del­li­syy­ten­sä an­si­os­ta näyt­tä­vät maa­lauk­set hou­kut­te­le­vat kat­so­maan ai­van lä­hel­tä. Se on­kin hyvä idea, kos­ka te­ok­sien mo­ni­nai­nen ja mo­ni­ta­soi­nen si­säl­tö avau­tuu kaik­ki­ne yk­si­tyis­koh­ti­neen ja hie­nouk­si­neen vas­ta, kun nii­tä tar­kas­te­lee sekä lä­hel­tä et­tä kau­kaa. Tai­teen te­ki­jä on la­pu­a­lais­läh­töi­nen Pir­re Toik­ka­nen, joka asuu ny­ky­ään Es­poos­sa. Toik­ka­nen on iloi­nen, et­tä on saa­nut oman yk­si­tyis­näyt­te­lyn esil­le La­pu­al­le Pat­ruu­na­gal­le­ri­aan, se on mo­nien ja niin myös hä­nen mie­les­tään upea tila ja ti­laa on run­saas­ti use­am­mil­le­kin te­ok­sil­le.

– On mu­ka­vaa, et­tä saa kun­nol­la töi­tä esiin. Pat­ruu­na­gal­le­ri­as­sa ei tila lopu heti kes­ken, Toik­ka­nen to­te­aa.

Toik­ka­sen to­teut­ta­mas­sa pou­ring -tek­nii­kas­sa käy­te­tään ak­ryy­li­vä­re­jä ja osas­sa tau­luis­sa pig­men­teis­tä val­mis­tet­tu­ja vä­re­jä, jot­ka teh­dään juok­se­vik­si eri­tyi­sil­lä pou­rin­gai­neil­la. Ei esi­mer­kik­si pel­käl­lä ve­del­lä.

– Olen teh­nyt tätä nyt vii­ti­sen vuot­ta to­del­la ak­tii­vi­ses­ti ja tun­nen it­se­ni vä­lil­lä mel­koi­sek­si ke­mis­tik­si, kun mie­tin, poh­din ja ko­kei­len eri­lai­sia ai­neyh­dis­tel­miä, Toik­ka­nen nau­rah­taa.

Eli mitä on pou­ring -tek­niik­ka?

– Yk­sin­ker­tai­sim­mil­laan ak­ryy­li­vä­ri teh­dään juok­se­vak­si li­sää­mäl­lä sii­hen pou­ring­nes­tet­tä ja sit­ten ker­ros­te­taan juok­se­vat vä­rit kup­piin, ku­mo­taan kup­pi can­vak­sel­le, jota kal­lis­te­le­mal­la saa­daan vä­rit liik­keel­le. Pou­ring­tek­nii­koi­ta on ai­na­kin yli 30 ja täs­sä näyt­te­lys­sä on esil­lä vii­del­lä eri tek­nii­kal­la teh­ty­jä te­ok­sia.

Maa­laus­poh­jaa kal­lis­tel­laan ja maa­lia voi saa­da le­vi­ä­mään mo­nil­la muil­la­kin ta­voil­la.

Toik­ka­nen ker­too, et­tä te­os­ten lo­pul­li­nen muo­to riip­puu mo­nes­ta­kin asi­as­ta ja myös sat­tu­mal­la on te­ke­mis­tä.

– Täs­tä voi­si sa­noa jopa, et­tä tämä on sel­lais­ta sat­tu­ma­tai­det­ta.

Mut­ta myös tai­to­jen kas­va­mi­sen myö­tä ja sin­nik­kääl­lä opet­te­lul­la on osan­sa.

– Tämä on vaa­ti­nut pal­jon har­joit­te­lua ja olen to­del­la in­nos­tu­nut. Jos­kus to­teu­tan töi­tä suul­la pu­hal­ta­mal­la ja jos­kus taas teen pu­hal­ta­mi­sen hius­ten­kui­vaa­jal­la föö­na­ten.

Toik­ka­nen ker­too opet­ta­neen­sa tek­niik­kaa Suo­mes­sa, kos­ka laji on tääl­lä vie­lä hie­man har­vi­nai­sem­pi.

– Pou­ring -tek­niik­kaa on hie­man uut­ta vie­lä Suo­mes­sa mut­ta tu­lee koko ajan tu­tum­mak­si. Olen saa­nut op­pi­ni Aust­ra­li­as­ta, Yh­dys­val­lois­ta, Ka­na­das­ta ja Alan­ko­mais­ta.

Pir­re Toik­ka­sen te­ok­sis­sa on li­säk­si hie­no lisä. Hän on kir­joit­ta­nut jo­kai­sen te­ok­sen yh­tey­teen ru­non.

– Mi­nun oli hie­man vai­kea ni­me­tä tai kek­siä te­ok­sil­le so­pi­via ni­miä ja tuli aja­tus, et­tä jos­pa teen ru­non, joka tuo te­ok­seen li­sää sy­vyyt­tä ja sen li­säk­si an­taa poh­dit­ta­vaa kat­so­jal­le.

Toik­ka­nen toi­voo, et­tä kat­so­ja as­tuu näyt­te­lyä kat­so­es­saan si­sään vä­rien ja liik­keen maa­il­maan, jos­ta voi am­men­taa po­si­tii­vis­ta ener­gi­aa.