La­pu­a­lais­läh­töi­sel­lä ja Hel­sin­gin Sör­näi­sis­sä asu­val­la mo­ni­tai­tu­ri Ant­ti L J Pääk­kö­sel­lä (44 v) riit­tää vi­pi­nää ym­pä­ri vuo­den. Lo­maa ei mie­hel­lä juu­ri­kaan ole. Kesä ku­luu osin näy­tel­les­sä ”Vai­mo­ni on tois­ta maa­ta”-ko­me­di­as­sa Tör­nä­vän ke­sä­te­at­te­ris­sa. Pääk­kö­nen oli tyy­ty­väi­nen näy­tel­män ke­sä­kui­seen en­si-il­taan, joka sai ylei­sön nau­ra­maan vä­hän vä­liä.

– To­te­sim­me näyt­te­li­jöi­den ja oh­jaa­jan kans­sa, et­tä en­si-il­lan esi­tys oli sii­hen men­nes­sä par­hain lä­pi­me­nom­me koko näy­tel­mis­tä. Sii­tä tuli haus­ka myös ylei­sö­pa­laut­teen pe­rus­teel­la. En­si-il­taa edel­si ne­li­viik­koi­nen har­joi­tus­jak­so, jon­ka päät­teek­si teh­tiin kol­me val­mis­ta­vaa lä­pi­me­no­har­joi­tus­ta ja kol­me esi­tyk­sen kal­tais­ta pää­har­joi­tus­ta.

En­si-il­ta on­nis­tui hä­nen mu­kaan­sa var­sin hy­vin, vaik­ka se osui­kin juu­ri per­jan­tai­hin 13. päi­vään.

TÖR­NÄ­VÄN ke­sä­te­at­te­ris­sa Pääk­kö­nen näyt­te­lee mie­lel­lään, sil­lä on­han hä­nen su­ku­lai­sia ja tut­ta­via pal­jon myös kat­so­mos­sa.

– Olen tääl­lä kol­mat­ta ke­sää näyt­te­le­mäs­sä. On mu­ka­vaa teh­dä töi­tä ko­ti­seu­dul­la ja nyt saan teh­dä tääl­lä fars­si­ko­me­di­aa. Tör­nä­vän­saa­rel­la on myös kau­nis mil­jöö teh­dä te­at­te­ria var­sin­kin kau­nii­na ke­sä­päi­vä­nä.

Edel­tä­vi­nä vuo­si­na hän on teh­nyt pal­jon mu­si­kaa­le­ja.

– Vuo­den 2021 ke­säl­lä olin tääl­lä en­sim­mäi­sen ker­ran mies­pää­o­sis­sa. Seu­raa­va­na ke­sä­nä tein si­vu­hah­mo­ja ja olin toi­sen mies­pää­o­san va­ra­mies.

KOU­LU­TUK­SEL­TAAN Pääk­kö­nen on elo­ku­va-alan me­di­a­no­mi. Hä­net tun­ne­taan am­mat­ti­näyt­te­li­jän li­säk­si myös lau­la­ja­na, ää­ni­näyt­te­li­jä­nä kuin te­at­te­ri­noh­jaa­ja­na­kin har­ras­ta­ja­te­at­te­ris­ta.

– Täl­lä het­kel­lä miel­län it­se­ni lau­la­ja-näyt­te­li­jäk­si. Te­at­te­rin oh­jaa­mi­nen on jää­nyt vä­hem­mäl­le. En­sim­mäi­nen oh­jau­sas­sis­tent­ti­keik­ka oli vuon­na 2001 Te­at­te­ri La­pu­an La­pu­a­lai­soop­pe­ra ja tois­tai­sek­si vii­mei­nen oh­jaus­keik­ka oli 2011. Sen jäl­keen näyt­te­li­jän työ al­koi ve­tää enem­män puo­leen­sa.

– Olen saa­nut Te­at­te­ri La­pu­an oh­jausp­ro­jek­teis­ta hy­vää op­pia am­mat­tiu­ral­le­ni.

Ai­kai­sem­min Pääk­kö­nen on näy­tel­lyt muun mu­as­sa use­a­na ke­sä­nä Tu­run Samp­pa­lin­nas­sa, Hel­sin­gin Alek­san­te­rin te­at­te­ris­sa ja myös Sei­nä­jo­en kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa.

– Näyt­te­le­mi­sen ohes­sa teen yhä pal­jon ää­ni­näyt­te­li­jän töi­tä. Olen lai­nan­nut ää­ne­ni usei­ta ker­to­ja esi­mer­kik­si Paa­vo Pe­su­sie­nel­le. Ai­na kun kut­su käy dub­baa­maan, rai­vaan sil­le ka­len­te­ris­ta ai­kaa. Olen myös oh­jan­nut dub­bauk­sia.

Hän on lu­ke­nut myös yh­den Pöy­rööt-sar­ja­ku­va­kir­jan ää­ni­kir­jak­si.

– Sen poh­jal­ta meil­lä on te­keil­lä ani­maa­ti­o­sar­ja. Sii­nä toi­min ää­ni­näyt­te­li­jä­nä, joka tuot­taa ää­nen kai­kil­le sar­jan hah­moil­le.

No en­tä on­nis­tui­si­ko si­nul­ta myös stand up -keik­ka Van­han Pau­kun Fes­ti­vaa­leil­la La­pu­al­la?

– Sitä mi­nul­ta on ky­syt­ty sil­loin täl­löin, mut­ta vie­lä se ei on­nis­tu. Stand up ei ole niin yk­sin­ker­tais­ta puu­haa kuin mil­tä se näyt­tää. Se vaa­tii pal­jon ai­kaa ja har­joit­te­lua.

UL­KO­MAIL­LA­KIN mies ai­koo pii­pah­taa ko­me­di­ae­si­tys­ten vä­lis­sä.

– Kes­ken esi­tys­jak­son on muu­ta­man päi­vän tau­ko hei­nä­kuus­sa, jol­loin me­nem­me tyt­töys­tä­vä­ni kans­sa Lon­too­seen. Käym­me kat­so­mas­sa, mi­ten West En­dis­sä am­mat­ti­lai­set te­ke­vät mu­si­kaa­lia.

Syk­syl­lä hä­nel­lä on uu­det haas­teet edes­sä. Tam­pe­reen Työ­vä­en Te­at­te­ris­sa odot­taa suur­tuo­tan­to, kun siel­lä teh­dään Kau­no­tar ja Hir­viö -mu­si­kaa­li.

– Saan ol­la siel­lä Lu­mié­re. Se on alun pe­rin piir­ro­se­lo­ku­va ja sii­tä on ole­mas­sa mu­si­kaa­li­so­vi­tus, joka on ker­ran ai­kai­sem­min teh­ty Hel­sin­gin kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa. En­si-il­ta on 22. päi­vä lo­ka­kuu­ta ja sitä esi­te­tään ai­na tou­ko­kuu­hun saak­ka. Har­joi­tuk­set al­ka­vat jo elo­kuus­sa.

MU­SIIK­KI on Pääk­kö­sel­lä ol­lut ai­na sy­dä­mes­sä. Hän on muu­sik­ko­per­heen kas­vat­ti ja ai­noa lap­si. Hä­nen eläk­keel­lä ole­va Pau­la-äi­ti on teh­nyt mer­kit­tä­vän uran kant­to­ri­na La­pu­al­la.

Pääk­kö­nen muut­ti La­pu­al­ta 25 vuot­ta sit­ten opis­ke­le­maan Tu­run Tai­de­a­ka­te­mi­aan ja läh­ti siel­tä töi­den pe­räs­sä Hel­sin­kiin.

– Töi­tä on riit­tä­nyt sen jäl­keen, en­kä ole kos­kaan ol­lut työt­tö­mä­nä. Olen toi­mi­nut free­lan­ce­ri­na koko ikä­ni ja ol­lut ai­na pro­jek­ti­töis­sä.

Hän pyr­kii käy­mään ny­ky­ään La­pu­al­la 2-3 kuu­kau­den vä­lein.

– Sii­hen ai­na­kin täh­tään. Vie­lä tänä ke­sä­nä en ole eh­ti­nyt käy­dä, kun har­joi­tus­jak­so on ol­lut tosi työn­täy­tei­nen.

Ky­syt­tä­es­sä mikä La­pu­al­la on pa­ras­ta, vas­taus tu­lee heti.

– Mur­re! Mi­nul­le rak­kain piir­re on Ete­lä-Poh­jan­maan mur­re. Mis­sään muus­sa mur­tees­sa ei saa ta­voi­tet­tua niin pal­jon it­se­var­muut­ta ja sil­ti huu­mo­ria sen kai­ken al­la. Ar­ke­na pu­hun yleis­mur­ret­ta, mut­ta mur­re vaih­tuu heti, jos ko­toa joku soit­taa. On­han se niin mah­ta­vaa tuo La­pu­an mur­re. Sii­tä ei tin­gi­tä. Toi­nen iso paik­ka sy­dä­mes­sä­ni on Van­han Pau­kun kult­tuu­ri­kes­kus.

HAR­RAS­TUK­SET liit­ty­vät Pääk­kö­sel­lä pal­jol­ti elo­ku­va-alaan.

– Olen ol­lut lap­ses­ta as­ti hir­ve­än suu­ri elo­ku­vain­toi­li­ja. Kat­se­len elo­ku­via ko­to­na ja tyk­kään käy­dä elo­ku­vis­sa. Olen myös elo­ku­va­ke­räi­li­jä. Täl­lä het­kel­lä mi­nul­la on 80 elo­ku­va­ju­lis­tet­ta ke­hyk­sis­sä sei­näl­lä.

Näyt­te­li­jän pi­tää ol­la hy­väs­sä kun­nos­sa ja sii­tä mies pi­tää huol­ta hölk­kää­mäl­lä ja käy­mäl­lä kun­to­sa­lil­la.

– Vä­lil­lä saa­tan juos­ta kym­me­nen­kin ki­lo­met­riä, kun vauh­tiin pää­sen. Tyk­kään lait­taa liik­ku­es­sa luu­rei­hin ää­ni­kir­jan tai soit­to­lis­tan soi­maan.

Unen saa­mi­ses­ta hän pyr­kii huo­leh­ti­maan hen­gi­tys­har­joi­tuk­sin.

– Oi­kein hen­git­tä­mäl­lä saa myös rau­hoi­tet­tua krop­paan­sa.

Vai­mo­ni on tois­ta maa­ta -ko­me­di­aa esi­te­tään Tör­nä­vän ke­sä­te­at­te­ris­sa 26 ker­taa. Hei­nä­kuus­sa on kaik­ki­aan 18 esi­tys­tä ja vii­mei­sen ker­ran näy­tel­mä näh­dään 3. päi­vä elo­kuu­ta.

Han­nu Lusa