Täs sitä taas ol­la­han, vi­ä­res ei oo pik­ku­pur­ta­vaa ja rai­kas­ta sa­laat­tia. Oman em­pii­ri­sen ko­ke­muk­sen mu­ka­han ne ei oo lu­a­mi­sen tus­kan pa­ras­ta polt­to­ai­net­ta. Täy­tyy näh­tä­väs­ti saat­taa it­ten­sä jon­kin­laa­se­hen alem­muu­ren ti­la­han ir­to­kar­kiil­la ja so­ke­ri­pi­too­sel­la li­mu­naa­til­la. Ja kos­ka tää ei oo mi­kään en­ke­li- ei­kä fit­nes­s­pod­käs­ti, yh­tään ei hait­taa vaik­ka aja­tuk­sek­kin kur­vaa­loo si­ä­lä har­maam­mal­la pu­a­lel­la.

Alem­muu­res­ta pu­heen ol­len. Nyt kun on pu­a­let ke­sä­lo­mas­ta jo tör­sät­ty, on ai­ka te­he­rä se­le­kua te­ke­mät­tö­mis­tä töis­tä. Nii­ton siir­ret­ty koko ala­ku­ke­sän ja nyt ne hak­kaa koko ai­jan ta­ka­rai­vo­hon, niin­ku hu­a­nos­ti kas­va­tet­tu ka­ka­ra kou­lun jou­lu­ju­hu­las.

Sen ver­ran ne on nä­kö­jään saa­nu mu­a­kin ai­vo­pes­tyä, not­ta jo­ta­kin so­me­ke­le­poos­ta, ty­ä­pai­not­tees­ta, pi­tääs lo­man ai­ka­na saa­ra teh­tyä. Nyt pi­tää vaan koit­taa it­tel­le te­he­rä se­le­väk­si, mikä on oi­ki­as­ti tar­pe­hel­lis­ta, ja mikä on vaan yh­teis­kun­ta­ke­le­poo­suu­ren ki­ri­oot­ta­mat­to­mia la­ke­ja.

Nyt­hän on jo vii­ti­sen­tois­ta vu­at­ta ol­lu ole­mas tua rin­nak­kais­to­rel­li­suus. Kau­nii­ta mai­se­mia, gur­mee-ate­ri­oo­ta (äk­ki­ää vaan jo­ta­ki tem­paa­sin) ja kau­as se­le­kä­ran­gas­ta ulot­tu­via pec­to­raa­lik­sia ja glu­teuk­sia.

Vaik­ka si­äl­tä pla­nee­tal­ta ei vi­ä­lä ook­kaa tark­ko­ja ge­o­lo­gi­sia ja bi­o­lo­gi­sia tut­ki­muk­sia, sa­noo­sin et­tä ha­pen­puu­tet­ta on, pa­hoon. Ja ky­ly­mää rai­kas­ta vet­tä ei rii­tä naa­mal­le hei­tet­tä­väk­si. Toki hy­vin ra­ken­net­tu hu­vi­ma­ja tai xx-kro­mo­so­meis­ta koot­tu glu­teus ma­xi­mus pi­ris­tää mu­a­kin.

Jaa-a, tai­ran mi­nä­kin ol­la vaan sa­maa te­ko­py­hää sak­kia. Ja omaa täy­rel­li­syyt­tä­ni to­ris­taak­se­ni se­lit­te­len. Pi­tää läh­tiä äk­ki­ää Nes­teen te­ras­sil­le to­rel­li­suu­ren pii­riin. Ne on jo saat­ta­nu rat­kaas­ta vii­kon­lop­pu­na syn­ty­ne­het yh­tees­kun­nal­li­set on­gel­mat ja pai­kal­lis­ten uu­tis­ten ker­to­mat­ta jää­ne­het fak­tat on jo saa­tu tar­ken­net­tua.

Tä­nään­kin tu­len kui­ten­kin pyr­ki­mään täy­rel­li­syy­teen. Otan pit­kät täy­rel­li­set päi­vä­u­net, eh­kä ka­ha­ret ja pei­lin ohi ku­lu­kies nos­tan se­le­kä­ran­kaa su­a­rak­si. Näyt­tää kum­min­kin sil­tä not­ta ili­mas­tol­li­set olo­suh­teet tu­at­ta­vat tä­nään­kin yli­voi­maa­sia es­tee­tä pi­ha­töil­le. Pu­a­rin nur­kal­ta jos kat­too, tämä näyt­tää­kin kaar­tu­van sin­ne ”sinä rii­tät”- osas­tol­le lop­pu­viim­meen. Pi­tää äk­ki­ää lo­pet­taa.

Voin­han ti­ä­tys­ti ol­la vää­räs­sä­kin, mut­ta epää­len.

Kar­mo Pat­re­ti