”Mies kun tu­lee tiet­tyyn ikään, niin ei sil­lä pe­laa mi­kään. Sen nä­kee naa­mas­ta, kun lak­kaa saa­mas­ta.” Lai­naus on Jun­nu Vai­ni­on kap­pa­lees­ta Mat­kal­la poh­joi­seen, ja sii­nä ker­ro­taan to­tuus.

To­tuus ei ole ai­na kau­nis­ta. Myös­kään ikään­ty­mi­nen ei ole kau­nis­ta, ei sii­nä au­ta K-50 dis­cot ei­kä Stu­dio55 -oh­jel­ma, jos­sa Mark­ku Vei­ja­lai­nen muis­te­lee ai­ko­ja, jol­loin elä­mä oli vie­lä ki­vaa.

Saa­dak­sem­me peh­me­än lop­pu­liu’un, pää­tim­me erään Whats-App-ryh­män kans­sa pe­rus­taa oman yk­si­tyi­sen hoi­va­ko­din. Täs­sä ryh­mäs­sä vai­kut­taa mie­hiä eri yh­teis­kun­ta­luo­kis­ta. On riis­to­ka­pi­ta­lis­te­ja, opet­ta­jia, po­lii­se­ja, po­li­tiik­ko­ja, maan­vil­je­li­jöi­tä sekä muu­ta­ma per­sau­ki­nen tai­tei­li­ja­kin. Se mikä mei­tä yh­dis­tää, on ar­mo­ton pää­nau­ko­mi­nen ja toi­sil­le ket­tui­lu. Ar­moa ei an­ne­ta ei­kä sitä myös­kään pyy­de­tä.

Nyt siis kui­ten­kin olem­me ha­vah­tu­neet sii­hen to­si­seik­kaan, et­tä suu­rin osa meis­tä nuk­kuu uni­ap­ne­a­naa­ma­ri pääs­sä ja do­se­tin koko al­kaa vas­ta­maan pöy­tä­lät­kä­pe­liä. Siis­pä aloim­me ke­hit­te­le­mään mei­dän nä­köis­täm­me lop­pu­si­joi­tus­paik­kaa.

On­nel­lis­ten Oi­ko­tiä on kol­me­ker­rok­si­nen, hir­res­tä teh­ty, hie­man rii­hen nä­köi­nen mo­nu­ment­ti. His­se­jä ei ole, kos­ka lii­kun­ta pi­tää mie­len ke­pe­ä­nä ja sii­nä hel­pos­ti ku­luu vuo­ro­kau­si­kin, kun kii­pe­ät ylä­ker­taan, mi­kä­li muis­tat mis­sä ylä­ker­ta on ja, mik­si olit sin­ne me­nos­sa. Al­ku­pe­räi­nen suun­ni­tel­ma oli broi­le­ri­ka­na­la­tyyp­pi­nen, tur­ve­lat­ti­al­la va­rus­tet­tu hal­li, mikä oli­si rat­kais­sut sa­mal­la wc-on­gel­man­kin, mut­ta sil­loin kaik­ki ku­kot oli­si­vat ol­leet sa­mas­sa ko­ris­sa, jo­ten ide­as­ta luo­vut­tiin.

Maan­vil­je­li­jät va­ra­si­vat ylim­män ker­rok­sen, kos­tok­si sii­tä hei­dän huo­nei­siin­sa suun­ni­tel­tiin rans­ka­lai­nen par­ve­ke, il­man kai­det­ta. Näin saa­daan ve­nä­läis­tyy­li­siä no­pei­ta läh­tö­jä. Oviin suun­ni­tel­tiin tun­nis­ti­met, jot­ka tun­nis­ta­vat asuk­kaan virt­san ha­jun pe­rus­teel­la, näin väl­ty­tään kä­te­väs­ti koo­dien muis­ta­mi­sel­ta. Kes­kus­ra­di­on kor­vaa pu­hu­ja­pönt­tö, jos­sa jo­kai­nen meis­tä saa vuo­rol­laan ju­lis­taa omaa to­tut­taan, mui­den ar­vos­tel­les­sa, mi­kä­li he vie­lä kuu­le­vat tai ym­mär­tä­vät kuu­le­maan­sa. Mah­dol­li­set eri­mie­li­syy­det rat­ko­taan toi­sen ker­rok­sen pai­ni­hal­lis­sa, mis­sä mols­kin pin­ta on erit­tei­tä hyl­ki­vä sekä vä­ri­tyk­sel­tään miel­tä ra­hoit­ta­va.

Hen­ki­lö­kun­nan rek­ry­toin­nin jä­tim­me ryh­mäm­me hen­ki­lös­tö­vuok­rau­sa­lan asi­an­tun­ti­jal­le. Toi­vo­muk­se­nam­me oli huu­mo­rin­ta­jui­sia, pipo löy­säl­lä ole­via, mo­ni­kult­tuu­ri­sia nai­sia eri puo­lel­ta maa­il­maa. Roh­ke­nim­me näin toi­voa, kos­ka sii­nä vai­hees­sa omis­ta puo­li­sois­tam­me osa on to­den­nä­köi­ses­ti jo me­neh­ty­nyt tai muu­ten vaan ta­jun­nut läh­teä.

Sen kun­ni­ak­si, ikään kuin vii­mei­sen mie­hi­sen va­pau­den huu­mas­sa, suun­nit­te­lim­me myös hoi­va­ko­tim­me yh­tei­sen asu­ko­ko­nai­suu­den. Asun piti ol­la ren­to, aja­ton, hen­git­tä­vä mut­ta kui­ten­kin vah­va. Lop­pu­tu­lok­se­na oli jus­si­pai­ta, hie­man kilt­ti­tyy­li­nen poh­ja­lais­ha­me, mis­sä vit­ja­mu­nam­me saa­vat ren­nos­ti hen­git­tää, sekä ai­na ajat­to­mat boot­sit.

On­nel­lis­ten Oi­ko­tiä ei ole sa­vu­ton, al­ko­ho­li­ton, li­ha­ton ei­kä mau­ton vaih­to­eh­to. Se on ter­mi­naa­li­vai­heen Mer­su, jos­sa Sa­tu­maan si­jas­ta soi Me­tal­li­ca ja Ep­pu Nor­maa­li. Oi­ko­ti­äl­tä löy­tyy myös Du­ran Du­ran -huo­ne, jos­sa Rio-kap­pa­leen bas­so­lin­ja se­koit­taa so­pi­vas­ti tah­dis­tin­ta ja la­ser­va­lot te­ke­vät kat­ko­kä­ve­lys­tä coo­lin nä­köis­tä. Ter­ve­tu­loa kuo­le­maan tyy­lik­kääs­ti.

Paap­pa
Tiis­te­lää­nen rok­ki­täh­ti. Aja­tuk­sia ti­lauk­ses­ta ja il­man