Viikko
Kuukausi
6kk
Kun vanhan Keskuskentän jäähyväiskisoja ajettiin, uuden kentän suunnitelmat olivat jo pitkällä. Virkiältä oli tullut paineita kaupungille, että uudella kentällä pitää olla ehdottomasti 8 kiertävää rataa.
Olimme kaupunginhallituksen ja johtoryhmän linja-automatkalla erääseen tutustumiskohteeseen. Meidän johtavien viranhaltijoiden oli käsketty varautua hallituksen jäseniltä tuleviin kysymyksiin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Antti Virrankoski esitti mikrofonin välityksellä kysymyksen: Kerro Hannu, miksi Lapuan keskuskentällä pitäisi olla 8 kiertävää rataa, kun Oslon Bisletilläkin on vain kuusi ja sielläkin jonkinlaisia kisoja järjestetään?
Perustelin asiaa SUL:n eri kisoille esittämillä vaatimuksilla ja kehuin Virkiää maineikkaana kisajärjestäjänä, jos siihen vain olisivat olosuhteet kunnossa.
Kaupungin-insinööri Raimo Luomasen johdolla sitten suunnitelmat tehtiin ja minulle jäi opetusministeriöön menevien hakemusten perustelujen tekeminen. Olin yhteydessä Vaasan läänin liikuntatoimentarkastaja Ismo Myllyahoon, joka sanoi menevänsä Kuortaneelle ja lupasi heti aamusta käydä liikuntatoimistossa. Ismo totesi, että kaikkihan tietävät Virkiän vahvuudet kisajärjestäjänä. Älä korosta sitä liikaa, vaan selvitä, paljonko tällä alueella on koululaisia ja paljonko he tarvitsevat kenttää, hän neuvoi.
Soitin keskuskoulun rehtori Heikki Pohjoselle ja yläasteen rehtori Pentti Korvelle. Sain tiedon, että näissä kouluissa on yhteensä yli 1000 oppilasta ja kerralla voi olla kentällä jopa kuusi eri liikuntaryhmää. Ismo sanoi, että tällä perusteella saatte varmasti myös juoksusuoran eli takasuoralle 8 rataa ja kyllä ministeriössä sitten kaarteetkin hyväksyvät 8-rataisena. Suunnitelmat lähetettiin määräaikaan mennessä opetusministeriöön ja byrokratian rattaisiin tarkasteltaviksi. Hanke sisältyi opetusministeriön 3-vuotissuunnitelmassa aloitettavaksi vuonna 1990.
Keväällä 1989 menimme poikani Teron kanssa katsomaan Jyväskylään korisliigan loppuottelua Honsu-HNMKY. Vein Teron katsomoon pitämään paikkoja ja menin hakemaan juotavaa. Viereisessä jonossa oli OPM:n esittelijä Timo Haukilahti, joka oli myös kansainvälinen koripalloerotuomari ja tämän finaalin päätuomari.
Hän tervehti ja kysyi, onko Lapualla mahdollisuutta aloittaa kentän peruskorjaus jo sinä syksynä. Vastasin, että kyllä on, jos vain Helsingin herrat antavat luvan ja avustuksen.
Seuraavana aamuna soitin lautakunnan puheenjohtaja Yrjö Perällle. Ylli pyysi minua varaamaan palaveriajan kaupunginjohtaja Karttusen ja kamreeri Tuomiahon kanssa. Sain palaverin samalle päivälle. Tuomiaho sanoi: ”Siirretään vähän momentilta toiselle. Hankkeenhan saa aloittaa vasta lokakuulla, niin ei siinä paljoa tarvita aloitusmäärärahaa”. Ilmoitin tästä Haukilahdelle. Asia vietiin seuraavaan kaupunginhallitukseen ja siitä ote opetusministeriöön
Toukokuulla tuli päätös avustuksesta ja aloituslupa lokakuun alussa 1989. Haukilahdella oli ilmeisesti jollekin momentille jäänyt rahaa ja halusi siirtää sen Lapualle. Tähän päätökseen luonnollisesti vaikutti melkoisesti Tapio Korjuksen olympiakultamitali Soulin kisoista 1988.
Haukilahden kanssa tapasimme viimeksi koripallon EM-kisoissa Prahassa vuonna 2022. Muistelimme tuota Jyväskylän ottelua. Timo kertoi, että se oli viimeinen korisliigaottelu, jonka hän vihelsi. Mukana oli myös Tero, jonka esittelin Haukilahdelle, että tässä on pikkupoika Jyväskylästä, hän on koripalloliiton kurinpitopäällikkö. Timo tiesi nimen, mutta ei ollut yhdistänyt minua ja Teroa.
Keskuskenttää on ainakin kaksi kertaa yritetty elvyttää pienillä paikkauksilla ja ruiskutuksilla, mutta kimmoisuus ja vedenläpäisykyky ovat kadonneet. Mistä löytyisivät tämän päivän Virrankosket, Luomaset, Myllyahot ja Haukilahdet, että kenttä saataisiin peruskorjattua? Tarttis teherä jotakin!
Keskuskentällä järjestettyihin kisoihin palaan seuraavassa kolumnissa.
Hannu Kankaanpää
Lapuan entinen liikuntatoimenjohtaja muistelee monenlaisia tapahtumia virkavuosiltaan.