Min­na Vai­ni­on­pää

min­na.vai­ni­on­paa@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­ka­luo­mal­la oma­ko­ti­ta­lon pi­has­sa sei­soo val­koi­nen far­ma­ri Au­di, jon­ka ka­tol­la on tak­sin merk­ki. Au­ton oves­sa lu­kee Sir­pa Lah­ti ja al­la pu­he­lin­nu­me­ro. Tuo­hon nu­me­roon soi­te­taan edel­leen, vaik­ka­kin vä­he­ne­väs­sä mää­rin, ja ti­la­taan kyy­tiä.

Nu­me­ros­ta vas­taa Sir­pa Lah­den tut­tu ää­ni, mut­ta hän on nyt tak­sa­rin työn­sä lo­pet­ta­nut. Tak­si­lu­pa on voi­mas­sa vie­lä kuu­kau­den päi­vät. Sit­ten ovat vii­mei­set­kin asi­ak­kai­den kus­kauk­set kus­kat­tu ja kii­tok­sen ai­ka us­kol­li­sil­le, pit­kä­ai­kai­sil­le asi­ak­kail­le.

– Olen­han minä ol­lut eläk­keel­lä jo mon­ta vuot­ta, mut­ta sil­ti aja­nut ajo­ja jon­kin ver­ran. Sitä pa­tis­te­taan pi­den­tä­mään elä­kei­kää ja te­ke­mään töi­tä. Eh­kä minä olen nyt oman osuu­te­ni työn­te­os­ta saa­nut val­miik­si, Sir­pa Lah­ti nau­raa.

Hän on täyt­tä­nyt 70 vuot­ta. On­nit­te­lu­kor­tit kir­ja­hyl­lys­sä nu­me­roi­neen ker­to­vat iän, mut­ta hä­nen iloi­nen ole­muk­sen­sa ja ke­vyt as­kel, ei­vät sitä pal­jas­ta. Lah­ti eh­ti ol­la tak­sin­kul­jet­ta­jan pal­ve­lu­am­ma­tis­sa yrit­tä­jä­nä 34 vuot­ta ja lä­hes 40 vuot­ta hän eh­ti ajaa tak­sia su­vun kol­man­nen pol­ven yrit­tä­jä­nä.

– Vuo­si­kym­me­net ovat vie­ri­neet no­pe­as­ti. Tun­tuu kuin ei­li­sel­tä se päi­vä, kun aloi­tin tä­män kai­ken. Nyt kui­ten­kin hy­väs­te­len lä­hei­sik­si tul­lei­ta asi­ak­kai­ta­ni yk­si ker­ral­laan. Olen pu­hu­nut lo­pet­ta­mi­ses­ta vuo­sia, mut­ta vas­ta nyt se to­del­la lo­pul­li­ses­ti ta­pah­tuu. Vie­lä on soi­tet­tu ja ti­lat­tu kyy­tiä. Olen sa­no­nut, et­tä en enää aja. Kyl­lä se hai­ke­al­ta tun­tuu. Yk­si elä­män­vai­he on päät­ty­mäs­sä, Lah­ti to­te­aa.

Toi­nen elä­män­vai­he päät­tyi rei­lu vuo­si sit­ten, kun hä­nen rin­nal­laan tak­siy­rit­tä­jä­nä toi­mi­nut avi­o­mies Jor­ma Lah­ti kuo­li.

– Äi­ti­ni ja isä­ni, Ai­no ja Vei­jo Sel­kee ajoi­vat tak­sia ja isä­ni­sä­kin oli au­toi­li­ja. Äi­ti­ni oli Poh­jan­maan en­sim­mäi­nen nais­tak­sa­ri ja teki sitä työ­tä 30 vuot­ta. Isä­ni vie­lä pi­dem­pään. Su­ku­pol­ven­vaih­dok­sen teim­me 1987, jol­loin tak­si­toi­min­ta siir­tyi mi­nul­le ja mie­hel­le­ni Jor­mal­le. Jos­kus olin aja­tel­lut, et­tä minä en iki­nä tak­sia ajai­si, mut­ta toi­sin kävi, Sir­pa Lah­ti to­te­aa lä­hes 40 vuot­ta myö­hem­min.

Kirk­ko­kyy­te­jä ja
kuo­ro­kul­je­tuk­sia

Lah­des­sa on alus­ta al­ka­en ol­lut kak­si tak­si­lu­paa ja ajo­ja on ajet­tu kah­del­la au­tol­la.

– Lai­toim­me heti al­kuun toi­sek­si au­tok­si in­va-va­rus­tuk­sel­la ole­van tran­si­tin, kos­ka nii­tä ei sil­loin ol­lut ja ha­lu­sim­me tar­jo­ta vaih­to­eh­to­ja. Meil­lä oli La­pu­an en­sim­mäi­nen in­va­tak­si. Töi­den ki­vi­jal­ka­na oli­vat kou­lu­lais­kul­je­tuk­set ja Ke­lan kul­je­tus­pal­ve­lut. Sii­nä ohes­sa sit­ten kaik­ki muut kus­kauk­set, Lah­ti muis­te­lee.

He ajoi­vat myös seu­ra­kun­nan ti­laa­mia kirk­ko­kyy­te­jä Tiis­ten­jo­en kirk­koon ja La­ka­luo­man suun­nal­ta lap­sia kes­kus­taan kuo­roon.

– Kyy­ti­läi­sil­lä oli pie­ni oma­vas­tuu ja seu­ra­kun­ta mak­soi lo­put. Kirk­ko­kyy­ti ajet­tiin Fos­sin, Tamp­pa­rin ja Ka­ran­ky­län kaut­ta, Sir­pa ker­too.

Lah­des­sa on ai­na it­se ajet­tu kyy­dit, ei­kä heil­lä ole ol­lut ul­ko­puo­li­sia kul­jet­ta­jia. It­se au­tot on myös pes­ty ja sii­vot­tu.

– Meil­lä oli Jor­man kans­sa sel­lai­nen työn­ja­ko, et­tä minä tein pää­a­si­as­sa pa­pe­ri­työt ja Jor­ma huo­leh­ti au­tois­ta, Sir­pa sa­noo.

Pu­he­lin ai­na au­ki

Lah­des­sa pu­he­lin­ta on ai­na pi­det­ty au­ki. En­sin se on ol­lut lan­ka­pu­he­lin ja sit­ten iso kan­net­ta­va NMT-laa­tik­ko en­nen kuin mark­ki­noil­le tu­li­vat kä­te­vät, pie­net tas­kuun so­pi­vat kän­ny­kät.

– Kän­ny­köis­tä ei ol­lut vie­lä kuul­tu­kaan, kun öl­jy­ka­nis­te­rin nä­köi­set, mon­ta ki­loa pai­na­vat mö­ti­kät, kan­net­ta­vat NMT-pu­he­li­met tu­li­vat. Ne oli­vat mul­lis­ta­va­na kek­sin­tö­nä val­ta­van kal­lii­ta, lä­hes 15 000 mark­kaa, ra­han ny­ky­ar­vol­la yli 4 000 eu­roa. Meil­lä oli nii­tä kak­si, kun oli ker­ran kak­si au­to­a­kin. Oli­han ne kä­te­viä, kun kul­ki­vat mu­ka­na, ei­kä muus­ta tie­det­ty, Sir­pa Lah­ti nau­raa nyt.

Mut­ta pal­ve­lu­am­ma­tis­sa on ol­ta­va ai­na asi­ak­kaan ta­voi­tet­ta­vis­sa.

– Jos pu­he­lin on soi­nut yöl­lä, niin sii­hen on ai­na vas­tat­tu ja läh­det­ty, kun asi­a­kas on kyy­tiä tar­vin­nut. Asi­ak­kaan luot­ta­mus on ol­lut pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sä. Ajal­laan men­nään ja sil­loin, kun on so­vit­tu. Ei­kä tak­sa­rin työ ole pel­käs­tään asi­ak­kai­den kul­jet­ta­mis­ta. Mi­nul­le on it­ses­tään sel­vää, et­tä au­tan kai­kes­sa, mis­sä voin. Olen ol­lut kaup­pa­reis­suil­la pak­kaa­mas­sa kas­sal­la os­tok­sia, kan­ta­nut kaup­pa­kas­sit au­toon, tar­vit­ta­es­sa vie­lä asi­ak­kaan ko­to­na vie­nyt os­tok­set por­tail­le ja jos­kus lait­ta­nut ne jää­kaap­piin as­ti, Lah­ti to­te­aa.

Hän sa­noo ol­leen­sa asi­ak­kai­den kans­sa hau­taus­maal­la sy­tyt­tä­mäs­sä kynt­ti­löi­tä, kas­te­le­mas­sa ja ko­hen­ta­mas­sa is­tu­tuk­sia.

– Mi­nul­le on an­net­tu pank­ki­kort­ti kä­teen ja pyy­det­ty nos­ta­maan ra­haa. Mut­ta täl­lai­nen luot­ta­mus on an­sait­tu vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na. Se on ol­lut pa­ras kii­tos työs­tä, jon­ka on ha­lun­nut hoi­taa niin hy­vin kuin mah­dol­lis­ta, Lah­ti miet­tii.

Po­pe­da, Sim­ca,
Buick, Au­di...

Sir­pa Lah­ti sa­noo, et­tä ei ole eri­tyi­sem­min räk­nän­nyt vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na aja­mi­aan ki­lo­met­re­jä. No­pe­al­la las­ku­toi­mi­tuk­sel­la nii­tä on tul­lut muu­ta­ma mil­joo­na, jos las­ki­si vuo­des­sa ki­lo­met­re­jä ker­ty­neen 100 000 ja ajo­vuo­sia lä­hes 40.

– On ol­lut hy­viä vuo­sia ja huo­no­ja vuo­sia, jol­loin ajo­ja on ol­lut vä­hem­män. Mut­ta on­han sitä saa­nut rat­tia pyö­rit­tää, Lah­ti ar­vi­oi.

Au­tois­sa hän on ol­lut merk­kius­kol­li­nen ja aja­nut au­tol­la, jol­la hä­nen isän­sä päät­ti työ­u­ran­sa.

– Isäl­lä oli vii­mei­sim­pä­nä au­to­na Au­di ja minä jat­koin sil­lä. Sen jäl­keen minä olen kol­men vuo­den vä­lein ai­na vaih­ta­nut Au­din. Isä kui­ten­kin ha­lu­si ko­keil­la eri merk­ke­jä. Hä­nel­lä oli Buic­kia, Sim­caa ja Po­pe­daa. Minä olen vain vaih­ta­nut kor­kein­taan vä­riä. To­sin kak­si vii­meis­tä Au­dia ovat ol­leet val­koi­sia ja täl­lä vii­mei­sel­lä olen aja­nut­kin jo pal­jon yli kol­me vuot­ta. Kos­ka olen ol­lut lo­pet­ta­mas­sa työ­tä jo use­am­man vuo­den ajan, en ole enää au­toa vaih­ta­nut, Lah­ti ker­too.

Pian kui­ten­kin hä­nen val­koi­nen far­ma­ri­au­di vaih­tuu si­vii­li­au­toon. Mal­li on kat­sot­tu­na ja vä­ri­kin vaih­tuu, mut­ta merk­ki ei.

– Saa näh­dä sit­ten, löy­tää­kö sitä isol­ta park­ki­pai­kal­ta, kun se ei enää ole­kaan por­ras­pääs­sä tak­sin­merk­ki ka­tol­la, Sir­pa Lah­ti nau­raa.