Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Lapuan Ponnistus järjesti tammikuun alussa kaksi vaellusta Fröötilään. Viikko sitten lumikenkäilijöiden ryhmä valloitti Fröötilän reitin ja viime sunnuntaina 19 innokasta otsalamppuvaeltajaa toisti elämystempauksen.
Ryhmä vaeltajia kaupungin lumikengät jalassa kävi Fröötilän majalla. He tekivät samalla uran tulevaa otsalamppuvaellusta varten.
– Talvella vaeltaminen on upea kokemus kylmässä, raikkaassa ilmassa, upeassa luonnossa ja hiljaisuudessa, jollaista ei löydy kesällä, kuvaili Ponnistuksen puheenjohtaja Ari Tuurinmäki.
– Lumikenkävaellus on hieno kokemus, kenkiä kannattaa kysellä urheilutalon kassalta, jos haluaa koittaa, Tuurinmäki vinkkasi.
Viime sunnuntaina 19 säätä pelkäämätöntä luontoliikkujaa valloittivat Fröötilän reitin otsalamppu otsalla.
– Pimeä ja luminen metsä tarjoaa ikimuistoisen kokemuksen talvisesta luonnosta, tiivisti vaellus- ja retkeilyjaostosta Markku Vaara.
Fröötilän majalla kuultiin Reijo ”Rexi” Takamaan tekemä runon otsalamppuvaelluksesta. Runon teksti alla.
Kilosuklaan voimalla
Entiset naapurukset Heikki Prinkkilä ja Kari Kujanpää muistelivat, että olivat edellisen kerran olleet yhdessä Fröötilän majalla 60 vuotta sitten kaksitoistavuotiaina Ritamäen koulun oppilaina.
– Liikunnanopettajamme Ossi Rinta-Jaskarin johdolla osa luokkamme pojista osallistui Fröötilän laturetkelle vuonna 1962. Ossi oli ostanut maatalouskaupasta kilosuklaata, josta hän puukolla veisteli jakoi meille oppilaille matkalla, jotta jaksaisimme hiihtää matkan, muisteli Heikki Prinkkilä.
Heikin kotona oli tallessa tämän laturetken kunniakirja, josta sai tarkistettua, että miehet muistivat tapahtuman vuoden oikein.
– Paluumatkalla Fröötilästä, Voitilan järven kohdalla, Ossi jakoi viimeiset suklaapalat ja sanoi, että tässä on nyt viimeiset voitelut ja nyt näillä pitää jaksaa Ritamäen koululle saakka, nauroi Kari Kujanpää.
Pimeävaelluksesta innostuneet suunnittelivat jo otsalamppuhiihtoa Fröötilään sekä perinteistä Fröötilän laturetkeä, joka on ollut muutaman vuoden tauolla.
aatee
Ponteva Ponnistus
Ritisee, nitisee,
narskuu ja natisee
Samoilevalla,
saappaiden alla,
hyytävä hyhmä,
vihlova viima
hengitys huurtuva,
poskia polttava.
Otsalla opastaa
pimeän pelastus
ketjuna kulkeva,
valaistu vaellus,
hiljainen hyrinä,
puheitten porina
salojen soittajat,
Voitilan voittajat.
Silmiä siristää,
korvissa kipristää,
nenä on nokkona,
kalsana kokkona
varpaita vavistaa,
reisiä ravistaa
kylmästä kankea,
kairojen kulkija.
Virstapa vielä, Fröötilän
tiellä kohtapa kajastaa,
valoa majasta
kotoisa kynttilä,
takassa tulia
Ponteva Ponnistus,
oivasti onnistu.
Reijo Takamaa
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?