Viikko
Kuukausi
6kk
? Viikon kysymys ?
Juhani Heinola kuvattiin Kyösti Wilkuna-seuran 50-vuotisjuhlissa vuonna 2016. Hän kuului seuran perustajajäseniin ja oli toiminnassa aktiivisesti mukana aivan viime vuosiin saakka. Kuva: Tarja Kojola
Lapuan Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja Juhani Heinola kuoli 6.7. kotonaan Siirilässä.
Juhani syntyi 13.12.1934 Ylistaron Myllykoskella. Hän opiskeli muun muassa Karhunmäen kristillisessä kansanopistossa, Raudaskylän kristillisessä kansankorkeakoulussa ja Suomen Nuoriso-opistossa.
Vuonna 1963 Juhani tuli Lapuan Sanomien päätoimittajaksi ja hoiti pestiä lähes kolme vuosikymmentä.
Juhani kertoo Lapuan Helemi -tietokannassa, että etsikkoaikaan ennen päätoimittajan työtä kuului ”monenlaiset riekaleet ammattikokeiluja: pienviljelijän peltotilkut, muurarin kisällivaihe, sahatyöläisvaihe, verhoilija, metsuri, rakennusmies ja monet muut kokeilut. Mutta sehän olikin todellista koulutusta sekatyömiestoimittajan ammattiin.”
”Kirjoittamisen paalauskone”
Juhani Heinolan koko elämä on myös työn ulkopuolella, sillä vähäisellä vapaa-ajalla mitä päätoimittajan työstä jäi, ollut kirjoittamista. ”Olen kokenut olleeni kirjoittamisen paalauskone. Kynällä, koneella, tietokoneella! -- Kirjoja olen julkaissut alun toistakymmentä, osassa olen ollut vastaavana toimittajana tai yhtenä kirjoittajana.”
Sydämellinen ja isällinen
Työkaverit Lapuan Sanomissa muistavat Juhanin helposti lähestyttävänä, ihmisläheisenä, sydämellisenä ja tasapuolisena. Hän perusteli vaikeat asiat hyvin eikä jättänyt alaistaan yksin. Kun tuli aihetta negatiiviseen palautteeseen, hän antoi sen jämäkästi ja puhui vain sille, jota asia koski.
Toki esimiehen tuulenvaihtelutkin tiedettiin. Juhani oli nimittäin hiukan aamuäreä, ja aamun ensimmäiset työtunnit eivät olleet parhaita hetkiä huonojen uutisten kertomiseen.
Kerran 1970-luvulla joku kauppias toi ilmoituksensa huomattavasti myöhässä. Vasta taloon tullut nuori ilmoitusvalmistaja kiipesi arasti portaat (lehti toimi tuolloin Yllinkulmassa Asemakadulla) Juhanin ovelle kysymään, että ”vieläkö saa ottaa ilmoituksen”. Juhani katsoi käsikirjoitusta, harkitsi ja nyökkäsi sitten vakavasti suu supussa. Sai ottaa.
Juhanilla oli aina aikaa kaikille, jotka hänen puheilleen pyrkivät. Hän ei näyttänyt kiirettään. Tämä kostautuikin – päätoimittaja joutui istumaan työpaikalla pitkiä iltoja pikkutunneille saakka. Väliin Juhani väsytti itsensä työnteolla, joutui vetämään henkeä vähän tavallista pidempään ja jatkoi sitten taas uudella innolla. Lehtimies eli lehdestään.
”Lehden tuki oli kullanarvoinen”
Monista yhteistyökumppaneista Lapuan kulttuurijohtaja evp. Esa Honkimäki muistaa hyvin, miten kaikenkattavaa työtä päätoimittaja Lapuan Sanomissa teki. – Lapuan Sanomiin oli aina mukava tulla omien asioittensa kanssa, Honkimäki kertoo. – Juhani suhtautui positiivisesti ja lehden tuki oli kullanarvoinen. Jos lehti olisi pannut peukalon alaspäin, niin se olisi vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen. Esa Honkimäkikin muistaa Juhani Heinolan leppoisana, isällisenä ja ymmärtäväisenä. – Hän loi ympärilleen hyväksyvän ilmapiirin.
Uudistusten käynnistäjä
Juhani Heinola oli aikaansa edellä. Hän tutki tarkoin lehtialan tulevaisuutta ja esitteli uusia mahdollisuuksia lehden hallitukselle säännöllisesti. Niinpä Juhanin päätoimittajuudessa lehdessä siirryttiinkin tietokoneaikaan.
Yhdessä 1980-luvun hallituksen pöytäkirjassa Juhani toteaa, että ”meillä on tällä hetkellä hyvät laitteet, mutta Suomessakin pienissä lehtitaloissa on kehityksen huippu kaukana meistä”. Täytyisi saada ”suurikokoinen visualisointipääte, jolla voidaan tietokoneella valmistaa jopa seitsenpalstainen lehti valmiiksi”. Tuolloin Lapuan Sanomia tehtiin vielä pahvisiin sivupohjiin puukkotaittona eli käsin.
Juhanin tekniset kaavailut toteutuivat yksi kerrallaan. Atk-postitukseen siirryttiin 1979, kirjoituskoneista luovuttiin kokonaan 1989. Lehden kasaaminen täysin tietokoneella toteutui 1996.
Teknisten uudistusten lisäksi rakennettiin oma toimitalo 1982 ja sen kylkeen lisäsiipi Lapuan Paikallisradio Simpsiö 96,9:n tarpeisiin kymmenen vuotta myöhemmin.
Ovet auki kaikille
Lehden sisältö kehittyi Juhanin kaudella avoimeen ja keskustelevaan suuntaan. Juhani oli ihmisrakas ja loputtoman kiinnostunut jokaisesta pienestäkin ihmisestä ja asiasta. Tämä näkyi lehdessä. Ovet olivat auki kaikkien tulla. Juhani tiesi urheilun, yrittäjien, hengellisen elämän, kulttuurin, ihmisten ja ilmiöiden tärkeyden paikkakunnan menestykselle.
Juhani muisteli juttutuokiossa juuri ennen koronaa uransa isoja asioita. Karhunmäen Kristillisen opiston vaiheet ja siirtyminen keskustaan olivat jääneet pitkänä prosessina mieleen. Toinen iso asia oli Lapuan Patruunatehtaan räjähdysonnettomuus 1976. Siinä Juhani joutui yhtäkkiä huolehtimaan valtakunnantason ja globaalinkin tiedotuskeskuksen järjestämisestä. Aiheesta syntyi myös kirja vuonna 2006.
Juhani oli läpikotaisin humanisti. Vuonna 2016, kun Lapualla pelästyttiin turvapaikanhakijoiden tuloa paikkakunnalle, Juhani kirjoitti Lapuan Sanomien mielipidepalstalla: ”On kuulunut liian paljon outoja viestejä, jotka kertovat suvaitsemattomuuden peikkojen rantautumisesta meidän rantaamme”. Hän kannusti kirjoituksessaan Lapuaa ottamaan ilolla vastaan turvapaikanhakijat.
Kirjoitustyö ei lakannut eläkkeellä
Eläkevuosinaan Juhani otti toimittaakseen valtavia urakoita: muun muassa Hellanmaan sekä Ruhan ja Alanurmon järkälemäiset kyläkirjat. Ruhan ja Alanurmon kyläkirja jäi Juhanin viimeiseksi kirjalliseksi toimitustyöksi. Hän kommentoi jälkeenpäin, että se oli kokeneellekin toimittajalle kova rasti.
Viime vuosiin saakka Juhani kirjoitti Lapuan Sanomiin mielipiteitä, pakinoita, kolumneja. Vuonna 2016 hän kirjoitti laajan artikkelin Patruunatehtaan räjähdysonnettomuudesta 40-vuotismuistolehteen.
Juhanin viimeiseksi tekstiksi Lapuan Sanomissa jäi vuoden 2018 lopulla muistelu tuona vuonna menehtyneestä toimittaja Mirja Mattilasta. Vain hiukan aiemmin hän oli kirjoittanut samanlaisen muistelun lehden pitkäaikaisesta toimittajasta Tuulikki Latva-Teikarista. Työtovereiden lähtö sattui Juhaniin kovasti.
Ylpeä perheenisä
Perhe oli Juhanille hyvin tärkeä. Juhani ja vaimonsa Saara-Kyllikki (k. 2019) saivat kaksi poikaa.
Juhani oli pojistaan aina ylpeä ja iloitsi valtavasti lapsenlapsista. Hän ilahtui yhä uudelleen jälkikasvun kyvystä luoda uutta, musisoida, rakentaa tai valokuvata. Runokokoelmassaan Ihmettelyä (2010) hän kirjoittaa suurella lämmöllä ja rakkaudella lapsen ainutkertaisuudesta ja ihmeellisyydestä. Runoissa hän myös puntaroi kriittisesti mutta armollisesti ja huumorilla omaa kasvattajan kykyään.
Sanankäytön monitoimija
Juhani Heinola työskenteli Lapuan Sanomien päätoimittajana 1963–1991 sekä Lapuan Linkin päätoimittajana 1985–1991.
Vuosina 1975–1976 hän omisti ja päätoimitti Vanajaveden Seutua. Sivutoimisesti Juhani oli Etelä-Pohjanmaan Keräilyuutisten päätoimittaja 1984–2001, Lapuan Joulun ja Lapuan kansalaisopiston opistolaiskuntalehti Ällin vastaava toimittaja 1970-luvulla sekä Lapuan paikallisradion Simpsiö 96,9:n paikallislehtikatsauksen toimittaja, pakinoitsija ja haastattelija 1980-luvulla. Hän kirjoitti myös Vaasaan, Ilkkaan, Hengelliseen Kuukauslehteen, Lapuan Jouluun, Ylistaron Jouluun, Lapuan hiippakunnan tiedotuslehteen sekä Pohjanmaan historiallisen seuran lehti Miiluun.
Juhani oli Kyösti Vilkuna -seuran perustajajäsen ja kantavia voimia. Hän toimi myös sen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Lisäksi Juhani kuului piispa Yrjö Sariolan tiedotusryhmään sekä joidenkin muiden lapualaisten yhdistysten hallitukseen.
Juhani Heinola sai Lapuan kaupungin Karhun kynnet vuonna 1990 ja samana vuonna hänelle luovutettiin Lapuan Sanomien Antti-patsas.
Tarja Kojola
Päätoimittaja
Lapuan Sanomat
? Viikon kysymys ?
? Viikon kysymys ?