Min­na Vai­ni­on­pää

min­na.vai­ni­on­paa@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Vuo­den pi­mein ajan­koh­ta kol­kut­taa ovel­la. Il­lat pi­me­ne­vät pi­me­ne­mis­tään, yöt ovat sy­si­mus­tia. Yh­tä tum­mia hah­mo­ja liik­kuu hä­mä­ris­sä il­man hei­jas­tin­ta, il­man va­lo­ja, omaa hen­ke­ään uha­ten.

Kyl­lä, taas tätä sa­maa vuo­des­ta toi­seen! Mikä sii­nä on niin vai­ke­aa teh­dä it­ses­tään ja­lan­kul­ki­ja­na ja pyö­räi­li­jä­nä nä­ky­vä lii­ken­tees­sä pi­me­än ai­kaan. Vain puo­let ja­lan­kul­ki­jois­ta käyt­tää hei­jas­tin­ta ja sa­man ver­ran pyö­räi­li­jöis­tä sy­tyt­tää lam­pun pyö­rään­sä pi­me­äl­lä.

Nä­ke­mi­nen ja nä­ky­mi­nen ei­vät ole sama asia. Ja­lan­kul­ki­jan ei kan­na­ta yli­ar­vi­oi­da nä­ky­vyyt­tään. Ja­lan­kul­ki­ja­na näen kyl­lä hel­pos­ti va­lot pääl­lä aja­van au­toi­li­jan, mut­ta au­toi­li­ja ei näe mi­nua, jos vaat­teis­sa­ni ei ole mi­tään hei­jas­ta­vaa. Jo­ten huo­leh­di­taan nyt ne hei­jas­ti­met hei­lu­maan jo­kai­seen ul­ko­ta­kin lie­pee­seen, mitä ko­toa löy­tyy.

Ai­van lois­ta­van huo­mi­o­nar­von saa­vat hei­jas­tin­lii­vit. Nii­den käyt­tö on li­sään­ty­nyt mer­kil­le pis­tet­tä­väl­lä ta­val­la. Joka ker­ta mel­kein kii­tän ää­neen, kun huo­mi­o­lii­vit al­ka­vat vilk­kua jo kau­kaa au­ton­va­lo­jen lä­hes­ty­es­sä kä­ve­li­jää. Mitä pa­rem­min te­kee it­sen­sä nä­ky­väk­si, sitä tur­val­li­sem­paa on liik­kua pi­me­äl­lä tiel­lä.

Ny­kyi­sin on tar­jol­la haus­ko­ja asus­tei­ta ja yk­si­tyis­koh­tia, jot­ka hei­jas­ta­vat. Nii­tä käy­te­tään ul­ko­vaat­teis­sa, re­puis­sa ja ken­gis­sä. Saa­ta­vil­la on hei­jas­ta­via tar­ro­ja ja jopa neu­le­lan­ko­ja.

Mil­tä­hän näyt­täi­si­vät pi­me­äl­lä hei­jas­ta­vas­ta lan­gas­ta neu­lo­tut pipo, la­pa­set ja kau­la­hui­vi. On­ko joku jo eh­ti­nyt sel­lai­set neu­loa, syk­syä pi­me­ää ja vii­lei­tä säi­tä en­na­koi­den?