Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

Tänä vuon­na juh­li­taan mo­nen la­pu­a­lai­sen kou­lun ta­sa­vuo­sia. Tam­mi­kuus­sa uu­ti­soim­me Män­ni­kön sa­ta­vuo­ti­aas­ta kou­lus­ta, ja tu­los­sa on myös Pou­tun kou­lun sa­ta­vuo­tis­jut­tu. Niin Män­ni­kös­sä kuin Pou­tus­sa­kin juh­li­taan mo­nin ta­voin pit­kin vuot­ta.

Täs­sä leh­des­sä on jut­tua pe­rä­ti 150 vuot­ta täyt­tä­väs­tä kir­kon­ky­län kan­sa­kou­lus­ta. Se tun­ne­taan tänä päi­vä­nä ni­mel­lä Kes­kus­kou­lu. Sa­mal­la ton­til­la on lap­su­kai­sia si­vis­tet­ty opin sau­nas­sa vuo­des­ta 1870. Toki jo sitä en­nen La­pu­al­la, ku­ten muu­al­la­kin, kirk­ko opet­ti nuo­ri­soa. M. O. Kart­tu­sen ”La­pu­an sa­ta­vuo­ti­as kan­sa­kou­lu” -te­ok­ses­sa vuo­del­ta 1972 ker­ro­taan, et­tä jo 1700-lu­vul­la La­pu­an kir­kon vie­res­sä on ol­lut luk­ka­ril­la kou­lu­tu­pa, jos­sa tämä on opet­ta­nut ky­lil­tä tu­le­via ta­vaa­maan ja lu­ke­maan. Ja kun Ala­här­män ja Kuor­ta­neen luk­ka­rit ei­vät osan­neet it­se­kään lu­kea, niin siel­tä­kin pan­tiin nuo­ri­so La­pu­al­le lu­kuop­piin.

Tä­män kir­joit­ta­ja on Kes­kus­kou­lun kas­vat­ti 1970-lu­vun lo­pul­ta. Kou­lu­a­jal­ta on mo­nen­kir­ja­via muis­to­ja, suu­rim­mak­si osak­si po­si­tii­vi­sia.

Isoon kou­lu­ra­ken­nuk­seen meno jän­nit­ti niin et­tä vat­tas­ta ki­vis­ti. On­nek­si eka­luo­kal­le tuli iha­na opet­ta­ja, Ai­la Kes­ki­saa­ri. Ihas­tuin opet­ta­jaan niin tu­len­pa­la­vas­ti et­tä ko­to­na­kin äi­tiä ti­tu­lee­ra­sin va­hin­gos­sa opet­ta­jak­si. Tuo­hon ai­kaan van­not­tiin ma­te­ma­tii­kas­sa jouk­ko-opin ni­meen. Ko­ti­vä­ki oli ih­meis­sään, kun las­ken­to ei enää ol­lut ta­val­lis­ta yh­teen- ja vä­hen­nys­las­kua, vaan pu­hut­tiin al­ki­ois­ta, uni­o­neis­ta ja osa­jou­kois­ta. Ruot­sis­ta meil­le ek­sy­nyt se­koi­lu pois­tet­tiin jos­sa­kin vai­hees­sa ope­tus­suun­ni­tel­mas­ta. Pie­nel­le op­pi­laal­le se oli kä­sit­tä­mä­tön­tä hep­re­aa ja sam­mut­ti al­ka­neen plus­las­kuin­nos­tuk­sen.

Ala­luo­kil­la Kes­kus­kou­lun väki kävi ruo­ka­las­sa syö­mäs­sä. Siel­lä näki myös ko­ti­ta­lous­tun­nil­le tu­le­via ylä­as­te­lai­sia, jot­ka näyt­ti­vät ai­van ai­kui­sil­ta. Muu­ta­mal­la jou­kon joh­ta­jal­la oli ko­me­at sol­ki­saap­paat, joi­ta kuu­lem­ma käyt­ti­vät moot­to­ri­pyö­räi­li­jät. Ty­töil­lä oli sil­mis­sä vah­vat ra­jauk­set ja kam­pa ta­ka­tas­kus­sa. Ja ne us­kal­si­vat jau­haa purk­kaa suus­sa kou­lun alu­eel­la. Se vas­ta oli jo­ta­kin.

Nel­jän­nel­tä tai vii­den­nel­tä luo­kal­ta opet­ta­jak­si vaih­tui Mik­ko Karp­pa­la, jon­ka haas­tat­te­lu on kes­ki­au­ke­a­mal­la. Hän oli jä­mäk­kä mut­ta haus­ka opet­ta­ja, ja sitä pait­si eri­no­mai­nen ta­ri­nan­ker­to­ja. Karp­pa­lal­la oli haus­ko­ja jut­tu­ja ja sut­kau­tuk­sia La­pu­al­ta, niis­tä jo­ku­nen kes­ki­au­ke­a­mal­la. Mie­leen jäi myös hä­nen ker­to­man­sa ta­ri­na ujon po­jan rak­kaus­kir­jees­tä. Kun ei us­kal­ta­nut suo­raan ker­toa ty­töl­le et­tä tyk­kää, saa­ti et­tä oli­si pe­rän­nyt vas­ta­rak­kaut­ta, niin poi­ka lä­het­ti ty­töl­le lap­pu­sen, jos­sa luki ”Ras­ti ru­tuun, jos raks­tat mua”.