Tar­ja Ko­jo­la

tar­ja.ko­jo­la@la­pu­an­sa­no­mat.fi

La­pu­an Yrit­tä­jät ry. päät­ti tänä vuon­na pal­ki­ta jo­kai­sen jä­se­ny­ri­tyk­sen­sä ”Vuo­den yrit­tä­jä” -kun­ni­a­kir­jal­la. Ko­ro­na­vuon­na ei voi­da jär­jes­tää pal­kit­se­mis­juh­lia, mut­ta yh­dis­tys ha­lu­si jol­la­kin ta­val­la tar­jo­ta iloi­sen het­ken jä­se­nil­leen ja tsem­pa­ta yrit­tä­jiä eteen­päin pit­kään jat­ku­nees­sa poik­keus­ti­las­sa. Kun­ni­a­kir­jat pan­tiin pos­tiin, ja suu­rin osa saa­jis­ta on var­maan ne jo eh­ti­nyt ava­ta. Vie­rei­sel­lä si­vul­la yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja ker­too asi­as­ta li­sää.

Myös La­pu­an Sa­no­mat oli kun­ni­a­kir­jan saa­nei­den jou­kos­sa. Me­kin olem­me yri­tys, vaik­ka jos­kus toi­sin luul­laan. (Leh­teä teh­dään myyn­ti­tu­loil­la, myy­tä­vät tuot­teet ovat leh­den ti­laus tai leh­ti-il­moi­tus – me em­me siis toi­mi val­ti­on tai ve­ron­mak­sa­jien ra­hoil­la ku­ten esi­mer­kik­si YLE, ei­kä meil­lä ikä­vä kyl­lä ole mi­tään sa­lais­ta ra­ha­sam­poa.) Tämä La­pu­an Yrit­tä­jien tun­nus­tus tun­tuu tosi hy­väl­tä, kos­ka vuo­si on ol­lut ras­kas ja eri­koi­nen. Ihan ta­kuul­la juom­me leh­den väen kes­ken kak­ku­kah­vit, kun saa­daan en­si vii­kon jou­lu­kau­de­na­vaus­leh­ti pai­noon. Pla­kaat­ti pan­naan hy­väl­le pai­kal­le, ja sitä kat­sel­les­sa on lupa joka ker­taa ke­hais­ta it­se­ään. Hyvä me, tä­hän as­ti on sel­vit­ty, sa­mal­la si­sul­la eteen­kin­päin.

Ku­ten ai­na, kun jo­ta­kin teh­dään ihan hy­väs­tä sy­dä­mes­tä ja kan­nus­ta­mi­sen ha­lus­ta, tä­tä­kin tem­paus­ta on eh­dit­ty kri­ti­soi­maan ja moit­ti­maan. Mik­si kai­kil­le jä­se­nil­le? No, mik­si ei? Mikä pal­kin­to se on, joka an­ne­taan jo­kai­sel­le? No se on sel­lai­nen, joka ilah­dut­taa jo­kais­ta saa­jaa. On­ko ilo pie­nem­pi, jos naa­pu­ri­kin sai pal­kin­non?

Huo­li­mat­ta sii­tä, kuka muu kun­ni­a­kir­jan saa, on se ihan vil­pi­tön tun­nus­tus jo­kai­sel­le saa­jal­le. Yk­si yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sen jä­sen ke­hui tem­paus­ta so­mes­sa sa­no­en, et­tä kun­ni­a­no­soi­tus meni ai­van oi­ke­aan paik­kaan, jo­hon joku vää­rä­leu­ka to­te­si, et­tä tai­dat ol­la eh­dol­la kun­nal­lis­vaa­leis­sa. Näin ei kui­ten­kaan ole.

Vil­pit­tö­mään hy­vään näyt­tää ole­van to­del­la vai­ke­aa us­koa. Jos oi­kein pin­nis­tää, niin eh­kä­pä se on­nis­tuu. On ole­mas­sa hy­vää myös il­man oman edun ta­voit­te­lua. On­nea muil­le­kin pal­ki­tuil­le ja jo­kai­sel­le yri­tyk­sel­le, joka lo­puil­laan ole­vas­ta vuo­des­ta sel­vi­ää jo­ta­kuin­kin kui­vin ja­loin.