Aluk­si on tar­jol­la kui­vem­paa ti­las­to­tie­toa. La­pu­an kau­pun­gin­kir­jas­ton kä­vi­jä­mää­rä kas­voi 20 pro­sent­tia edel­li­seen vuo­teen ver­rat­tu­na. La­pu­a­lai­sis­ta 31,27 pro­sent­tia käyt­tää kir­jas­toa. Täs­sä­hän on vara pan­na pa­rem­mak­si ja por­hal­taa Sei­nä­jo­en 36,35 pro­sen­tin ohi. Eri­tyi­sen hie­noa on se, et­tä las­ten kau­no­kir­jal­li­suu­den lai­naus kas­voi 11pro­sent­tia, hyvä! Ai­kuis­ten kau­no­kir­jal­li­suu­den lai­naus kas­voi puo­les­taan 9 pro­sent­tia.

Kir­jal­li­suu­teen ja lu­ke­mi­seen liit­ty­viä ta­pah­tu­mia oli 70 ja niis­sä yh­teen­sä 900 osal­lis­tu­jaa. Kir­jas­to­au­to pal­ve­li asi­ak­kai­ta ah­ke­ras­ti, sil­lä au­ton lai­nat kas­voi­vat hui­mat 13,90 pro­sent­tia. Lu­ku­tai­toa ja lu­ke­mi­sen ilo­sa­no­maa edis­tim­me mo­nin ta­voin ja yh­teis­työs­sä eri ta­ho­jen kans­sa, ja kir­jas­ton eri toi­mi­pis­tei­den kaut­ta. Esi­mer­kik­si Tiis­ten­jo­en kir­jas­tos­sa Jor­ma Kal­li­on esi­tys “Ka­sa­kat Tiis­ten­jo­el­la 1916” ke­rä­si huip­pu­y­lei­sön, 100 kuu­li­jaa! Pai­kal­lis­his­to­ria ja pai­kal­li­set kir­jai­li­jat, his­to­ri­an tut­ki­jat kiin­nos­ta­vat asi­ak­kai­ta.

Toki pal­jon muu­ta­kin teh­tiin vuo­den ai­ka­na. Kir­jas­ton käyt­tö on help­poa, sil­lä si­nun tar­vit­see vain hank­kia kir­jas­to­kort­ti, et tar­vit­se la­tu­ria tai äp­piä. To­sin il­man kort­ti­a­kin voit käyt­tää pal­ve­lui­ta; lu­kea leh­tiä tai tu­los­taa ju­na­li­pun. Kiin­nos­tu­neil­le tie­dok­si, et­tä tar­kem­mat tie­dot löy­tyy Suo­men yleis­ten kir­jas­to­jen ti­las­to­tie­to­kan­nas­ta.

In­ti­a­lai­nen kir­jas­ton­hoi­ta­ja ja ma­te­maa­tik­ko Ran­ga­nat­han laa­ti ai­koi­naan kir­jas­to­toi­min­nal­le vii­si pe­ri­aa­tet­ta, jot­ka mää­rit­te­le­vät kir­jas­to­jen tar­koi­tuk­sen ja mer­ki­tyk­sen. En­sim­mäi­ses­sä pe­ri­aat­tees­sa pai­not­tuu se, et­tä kir­jat ovat käyt­töä var­ten. Kir­joil­la ja muul­la ai­neis­tol­la on vain ja ai­no­as­taan ar­voa, kun nii­tä käy­te­tään.Toi­ses­sa ko­ros­te­taan, kuin­ka jo­kai­sel­le lu­ki­jal­le löy­tyy kir­ja. Kir­jas­ton pi­tää pal­vel­la yh­tei­sö­ään ta­sa­puo­li­ses­ti. Sen pi­tää pys­tyä tar­jo­a­maan lu­et­ta­vaa jo­kai­sel­le yh­tei­sön jä­se­nel­le puut­tu­mat­ta va­lin­toi­hin tai yrit­tä­mät­tä es­tää tie­don­saan­tia. Kol­man­nes­sa jo­kai­sel­le kir­jal­le löy­tyy lu­ki­ja eli kir­jas­to­jen teh­tä­vä on kek­siä kei­no­ja tar­jo­ta kir­jo­ja asi­ak­kail­le. Nel­jän­nes­sä ker­ro­taan, kuin­ka lu­ki­jan ajan sääs­tä­mis­tä on se, et­tä kir­jas­ton ko­ko­el­mat lu­et­te­loi­daan niin te­ki­jän, ni­mik­keen kuin ai­heen­kin mu­kaan tie­don­haun no­peut­ta­mi­sek­si. Vii­den­nes­sä tuo­daan esil­le, kuin­ka kir­jas­to on kas­va­va or­ga­nis­mi ja sen on ky­et­tä­vä muut­tu­maan ajan mu­ka­na. Toi­saal­ta hyvä kir­jas­to ei myös­kään unoh­da pit­kää his­to­ri­aa. Ver­rat­tain pä­te­viä pe­ri­aat­tei­ta yhä edel­leen.

Kir­jas­ton ai­neis­to on mo­nel­la lail­la ins­pi­roi­vaa. Työ­päi­vän lo­mas­sa voi hen­ki­lö­kun­ta vaik­ka loi­he­ta lau­su­maan rat­ki­rie­mu­kas­ta Juk­ka It­ko­sen nak­ki­ru­noa. Oli­sin­pa ol­lut pai­kal­la! Voin vain ku­vi­tel­la, mil­tä esi­tys on kuu­los­ta­nut. Mai­nio runo kuu­luu näin:

Voin syö­dä na­kin ko­to­na­kin.
Voin syö­dä na­kin ul­ko­na­kin.
Voin syö­dä na­kin raa­ka­na­kin.
Voin syö­dä na­kin kuu­ma­na­kin.
Voin syö­dä na­kin jou­lu­na­kin.
– Ai, na­kin?
– Joo, yh­den ai­na­kin.
Tätä voi­si jat­kaa… vap­pu­na­kin.

Iloi­sia kir­jas­to­koh­taa­mi­sia toi­vo­tel­len & ke­väi­sin ter­vei­sin

Päi­vi
Päi­vi Pip­po­la
Kir­jas­to­toi­men­pääl­lik­kö