Olen aloit­ta­nut uu­den har­ras­tuk­sen, tai oi­ke­as­taan kak­si. Nämä har­ras­tuk­set ovat eh­dot­to­mas­ti fyy­si­ses­ti sekä hen­ki­ses­ti ras­kaim­mat, mitä olen kos­kaan ko­keil­lut. Olen­nai­ses­ti nämä har­ras­tuk­set ni­vou­tu­vat yh­teen ja har­ras­tan nii­tä ta­val­li­ses­ti yh­tä ai­kaa. Ky­sees­sä on vä­ki­sin­ma­kaa­mi­ses­sa suo­ri­tet­ta­va vä­ki­sin ym­mär­tä­mi­nen. Aloi­tin vä­ki­sin­ma­kaa­mi­sen so­peu­tu­ak­se­ni tu­le­viin mah­dol­li­siin elä­män­muu­tok­siin, joi­ta ag­raa­riyh­teis­kun­nas­sa elä­mi­nen vaa­tii. Py­rin me­ne­mään ma­kuul­le en­nem­min ja he­rää­mään ai­kai­sem­min. Olen­ko nyt on­nel­li­sem­pi ja pir­te­äm­pi? En.

Aat­te­lin jos­kus, et­tä mun, ti­a­ron­haun am­mat­ti­laa­se­na, pi­tää ol­la jat­ku­vas­ti ker­to­mas kai­kil­le to­tuuk­sia. Kun sit­te laa­jen­tu­mis­pyr­ki­myk­sis Shel­lin ulu­ko­pu­a­lel­le tör­mät­ti­hin jat­ku­vaan ky­see­na­laas­ta­mi­seen, pak­ko­han se oli lo­pet­taa. Ja kos­ka se oli höys­tet­ty ja suu­rus­tet­tu run­sa­hal­la leu­ko­jen lonk­su­tuk­sel­la, on vaa­ran tun­ne al­ka­nut py­ä­riä vah­vas­ti ili­mas.

Tois­sa vii­kol­la ja vii­me tors­tai­na on täs­sä leh­des­sä jul­kais­tu mer­kit­tä­vät haas­tat­te­lut. Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jan Kai Pön­ti­sen haas­tat­te­lus­ta ilah­duin, et­tei hän ole suun­nit­te­le­mas­sa ta­lou­sar­vi­oon in­ves­toin­te­ja en­si vuo­del­le enää puol­ta­kaan vii­me vuo­sien 10 mil­joo­nan eu­ron ta­sos­ta. Hän muo­vai­li­si myös luu­tu­nei­ta ra­ken­tei­ta ja käyt­täi­si juus­to­höy­lää.

Jos­tain syys­tä ny­kyi­sin ei jak­sa in­nos­tua mis­tään. En tie­dä on­ko se iän mu­ka­naan tuo­maa har­kit­se­vaa mää­rä­tie­toi­suut­ta tai hen­kis­tä lais­kuut­ta mut­ta vii­mei­set asi­at, mis­tä muis­tan in­nos­tu­nee­ni, oli mus­ta-pu­na­vuo­ri­nen sa­tii­ni­tak­ki, jon­ka sain jos­kus 1970-80 tait­tees­sa, sekä lan­gal­li­sel­la kau­ko-oh­jauk­sel­la toi­mi­va leik­ki­ve­ne sa­mal­ta ajal­ta. Tak­ki jäi pie­nek­si vuo­des­sa ja vene up­po­si Tiis­ten­jo­el­la si­jait­se­vaan sa­vi­roup­piin al­le kuu­si tun­tia sen jäl­keen, kun pa­la­sim­me Jy­väs­ky­läs­tä luok­ka­ret­kel­tä, mis­tä olin sen hank­ki­nut. Per­seel­leen me­nee ai­na, kun in­nos­tuu lii­kaa.

Vii­väh­rin het­ken huu­mo­rin hau­dal­la, en ti­raut­ta­nut suo­laas­ta vaan nau­rah­rin ää­ne­hen. Ni­mit­täin 90-lu­vun ste­re­o­ty­pia-hah­mo­jen hau­ral­la. Ja orot­ta­nut hah­mo­y­li­tar­kas­ta­jien seu­raa­vaa lii­ket­tä. Ne on luul­ta­vas­ti kum­min­kin jat­ka­nut ih­mi­sen kes­ki-ikää enem­män kun Pus­kan ti­a­tois­kut.

Kun­nal­li­se­lä­mäs­sä päät­tä­jien eteen ta­paa ai­na tul­la jo­kin to­del­la hyvä asia, joka pää­te­tään yh­teis­tuu­min lait­taa kun­toon. Täl­lai­sen hy­vän asi­an hoi­ta­mi­nen vaa­tii isom­man tai pie­nem­män in­ves­toin­nin. Mi­tään ei saa­da kun­toon ra­hat­ta, sitä tar­vi­taan ai­na. Kun­nan hal­lin­noi­mas­ta ra­has­ta suu­rin osa on meil­tä kun­ta­lai­sil­ta ve­ro­tu­soi­keu­den no­jal­la otet­tua ra­haa.

Ot­si­kos­ta huo­li­mat­ta tämä ko­lum­ni ei ker­ro suo­ra­nai­ses­ti ko­ro­nas­ta, vaan erään la­pu­a­lai­sen mie­hen mie­len­ter­vey­des­tä. Kut­su­taan hän­tä vaik­ka ni­mel­lä Jus­si.

Nyt voi jo var­ma­han pal­jas­taa not­ta tuas Uu­ren­maan su­lu­ke­mi­sen yh­tey­res mul­le an­net­ti­hin lää­nin­hal­li­tuk­sel­ta eri­tyys­teh­tä­vä. Oli suun­nit­teil­la erään­laa­nen ra­ja­koe E-P:n ra­jool­le. Oli se sen ver­ran sa­laa­nen not­ta mi­nen ti­än­ny muis­ta ty­ä­ryh­män jä­se­nis­tä muu­ta kun lem­pi­ni­met. Par­ta ja Ky­nä­mi­äs si­ä­lä ai­na­kin oli. Par­ta ei tun­tu­nu nii ko­van te­rä­väl­tä, mut­ta Ky­nä­mi­äs kyl­lä.

Hal­li­tuk­sen lis­tal­la oli 21.6. esi­tyk­sek­si val­tuus­tol­le, et­tä kau­pun­ki ta­kai­si Simp­si­ön­vuo­ren las­ket­te­lu­rin­teen ala­mä­keen kaa­vail­lun ra­vin­to­lain­ves­toin­nin yli kol­men mil­joo­nan lai­nan Simp­si­ön­vuo­ri Oy:lle. Osa­keyh­tiö on ko­ko­naan kau­pun­gin omis­ta­ma kon­ser­niyh­tiö ja sen vas­tuut tu­le­vat nä­ky­viin kau­pun­ki­kon­ser­nin ta­see­seen.

Kau­pun­gin or­ga­ni­saa­ti­oil­la on suu­ri mää­rä luot­ta­mus­hen­ki­lö­paik­ko­ja lau­ta­kun­nis­sa, maa­kun­nal­li­sis­sa or­ga­ni­saa­ti­ois­sa ja kau­pun­gin ty­tä­ryh­ti­öis­sä.

Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­se­net ovat vai­ke­as­sa ase­mas­sa. Ei kan­na­ta pyr­kiä kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­se­nek­si, el­lei ha­lua ali­tui­ses­ti ol­la lie­mes­sä. Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen ja myös lau­ta­kun­tien jä­se­net saa­vat eteen­sä esit­te­li­jän­sä laa­ti­mat pää­tö­seh­do­tuk­set, joi­den lail­li­suu­des­ta heil­lä ei vält­tä­mät­tä ole hai­su­a­kaan. Ai­kai­sem­pi­na vuo­si­na täl­lais­ta ei niin­kään esiin­ty­nyt, kos­ka pu­heen­joh­ta­ji­na toi­mi­vat am­mat­tin­sa osaa­vat, oi­ke­an kou­lu­tuk­sen omaa­vat ko­ke­neet hen­ki­löt. Asia pa­ra­ni­si, jos hal­lin­to­e­li­mien, edes kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen, pu­heen­joh­ta­ja oli­si jat­kos­sa ju­ris­ti.